Vauhtilenkki Nuuksiossa

/in /by

Hyvää kannattaa odottaa…Olen suunnitellut jo keväästä alkaen yhteislenkkiä Juoksija-lehden työkaverini Pete Saavalaisen kanssa. Kyse ei ollut mistään ihan normaalilenkistä, vaan ns.makkaralenkistä.

Saimme idean makkaralenkkiin sellaisena päivänä kun olisi ollut parempi jäädä kotiin. Makkaralenkin idiksenä on juosta Nuuksion majalta Haukkalammelle reppu täynnä makkaraa ja grillata ne siellä. Sen jälkeen jatketaan juoksua…

No, reppu ei ollut ihan täynnä makkaraa, mutta siellä oli mm.munkkeja, jotka söimme juostuamme ensiksi noin 11 km. Jatkoimme grillaushetken jälkeen Haukkalammelta (vatsa pömpöttäen) Siikajärveä kohti ja sieltä kohti Nuuksion majaa. Juoksimme yhteensä 23 kilometriä ja pidimme melko hyvää tahtia. Pete kun on kaksinkertainen maratonin Suomen mestari, joten mies ei edes osaa juosta hiljaa…Olimme juoksun jälkeen taas nälkäisiä, joten suunnistimme ensitöiksemme hampurilaisbaariin!

 

Maastossa

/in /by

Jos oli lauantain lenkki syksyn paras, niin ei tuo sunnuntain treenikään mikään kärsimysnäytelmä ollut.

Lähdin liikkeelle ystäväni Mikon ja lapinkoira Millnerin kanssa. Suunnistimme heti kohti Vanttilan metsiä ja sieltä löytyikin minulle tuntemattomia reittejä. Koira sai vähän väliä vainun jostain nelijakaisesta ja livahti omille teilleen, mutta aina se meidät jotenkin löysi.

Juoksimme yli 1,5h lenkin kapoisilla metsäpoluilla ja välillä etenimme risukoiden läpi.

Olen saanut lisäliikuntaa syksyn haravointitalkoiden merkeissä. Vanhan talomme pihalla nököttää useita (vanhoja) vaahteroita ja myös isoja koivuja, joten haravoitavaa riittää. Otan pihahommat asenteella “huvin ja urheilun vuoksi”. Eilen tuli huhkittua 3,5h haravan varressa!

 

Pitkät vai lyhyet..?

/in /by

Lauantai, klo.8.45. Ulkona on +3 astetta. Olen lähdössä 20 kilsan lenkille. Katson ikkunasta ulos. Ei tuulta ja sääennuste lupaa aurinkoista. Funtsailen, minkä juoksu-asun pistäisin päälle. Teen päätöksen juosta kesäisissä vetimissä. Puen päälle ohuen t-paidan, shortsit, sukat ja kengät. That´s it.

Otan ensimmäiset askeleet. On hieman viluinen olo. Etenkin sormet ja käsivarret tuntuvat kylmiltä. Ensimmäisen 10 minuutin hölkkäilyn jälkeen jalkojen verenkierto on jo täydessä vauhdissa ja viisi minuuttia myöhemmin myös yläkropassa tuntuu mukavalta. Olen tehnyt oikean asuvalinnan.

Kolme varttia myöhemmin myös auringon säteet hellivät juoksijaa. Lopputulos, eilinen lenkki oli syksyn paras ei vähiten sen takia, että ukaltauduin alkuminuuteiksi epämukavuusalueelle.

Eilisellä lenkillä tulii vastaan myös muutama muu jolkottaja. He olivat pukeutuneet syksyisesti. Päällä oli paksua takkia ja housua. Alkumetreillä tuntui varmasti mukavalta, mutta jo muutaman kilometrin juoksun jalkeen arvattavasti ahdistavalta, sillä juoksijat olivat avanneet takin vetoketjun.

Sillä metodilla hankkii (tuulisella kelillä) lähes takuuvarman syysflunssan…

No, koputetaan taas puuta.