Kävimme eilen katsomassa Turussa yleisurheilukisoja. Paavo Nurmi-kisoissa oli kenttäkuulutuksen mukaan peräti 10.200 katsojaa. Julksisuudessa olleiden tietojen mukaan, kisaorganisaatio hakee Turkuun yleiurheilun GP-kisoja vuodelle 2017.

Se on kova tavoite, jonka eteen Kari Ahonen ja kumpp.joutuvat tekemään vielä lujasti töitä, ennen tavoitteen toteutumista.

Kisajärjestelyt ja itse kisat saatiin vietyä läpi ihan mallikkaasti. Katsoin kuitenkin kisoja GP-silmälasien läpi ja siksi ja vain siksi kisojen arvosana tippuu välttävän ja tyydyttävän välimaastoon.

Tässä muutama huomio. Kenttäkuulutus oli luokattoman huono. Tehtävään oli palkattu tai ihan vaan löydetty kolme umpisurkeaa amatööriä. Kuten aina, määrä ei korvaa laatua. Olisi ollut parempi palkata yksi tosi kova ammattilainen, joka osaa lausua kilpailijoiden nimet oikein ja puhua muutakin kuin suomea. Ehkä hän olisi voinut myös haastatella lajivoittajia, ihan niin kuin maailmalla tehdään. Mitä niihin nimiin tulee, niin Angelinasta tuli Angelika ja sitä rataa. Välillä myötähäpeän rima nousi vähintään korkeuteen 461, joka on muuten uusi Paavo Nurmi-gamesin naisten seiväsennätys.

Nakkikojutarjoilu oli kyläkisatasoa. Muutama seiväshyppääjä loukkaantui kisapaikalla, joista yksi just ennen kisan alkua tosi pahasti. Taisi mennä akilles. No sen ensiavun saaminen kesti tosi kauan. Eemeli Salomäki reväytti jalkansa ja pyysi jäitä. No niitä tuli, mutta mies joutui itse murskaamaan jääpussin. Hänelle jääpussin heittänyt benkilö ei osannut tai viitsinyt tehdä sitä. Tällainen toiminta ei ole GP-kisojen tasoa. Pääsin katsomaan tätä kaikkea sähläämistä ihan aitiopaikalta.

Kisoissa oli kuitenkin tosi mukavaa ja nostan turkulaisille hattua, että he ovat kehittäneet maahamme hyvätasoisen yleisurheilukisan. Toivottavasti unelma GP-kisasta toteutuu.

Pidin eilen juoksusta välipäivän.