Armeija marssii vatsallaan…

/in /by

Juoksin tänään sellaisen perusarkilenkin, joka oli pituudeltaan 15 kilsan luokkaa. Eipä siitä sen enempää paitsi sen nyt voisi mainita, että harvoin on marraskuussa näin upea juoksukeli.

Kannoin päivän lenkillä reppua selässä, sillä halusin testata uusia (laina-)kenkiä, jotka sain käyttööni Juoksija-lehden nastakenkätesteitä. Itse nastakenkäjuttu ilmestyy ensi viikolla ilmestyvässä marraskuun numerossa.

Nastureiden taso on noussut huimasti viimeisen reilun viiden vuoden aikana.

Vastasin aikoinaan Juoksijan kenkätesteistä ja jouduin juoksemaan sellaisilla nastakolhoilla, että polvethan niistä tuli kipeäksi. Minulla meni monta vuotta, ennen kuin suostuin edes kokeilemaan nastalenkkareita.

Muistot olivat sen verran karmivat.

Icebugit, Sarvat ja muutkin merkit ovat kehittäneet tuotteitaan todella paljon viimeisten vuosien aikana.

Kokeilin tänään Icebugin Aurora-merkkistä jalkinetta. Kannoin niitä repussa kymmenisen kilsaa ja pistin ne jalkaani hiekkatieosuudella. Kerron niistä oman mielipiteeni heti sen jälkeen, kun uusin Juoksija on ilmestynyt.

Heti kotiin saavuttuani oli palkinnon aika. Tein viimeisen päälle herkullisen palautumisjuoman. Resepti oli seuraava:

1 luomubanaani, 1 mittalusikallinen Juice Plus Complete jauhetta, kotimaisia luomumansikoita, luomumaitoa, loraus luomuoliiviöljyä ja tämä kaikki blenderiin. Kuullostaa varmaan enemmän karmeelta kuin gourmeelta, mutta hyvältä se maistui heti lenkin jälkeen!

Otan Juice Plussaa (ei sponsori) myös aavikolle mukaan. Jauhe koostuu kuivatuista hedelmistä ja vihanneksista. Näitä kumpaakaan ei ole tiettävästi tarjolla matkan aikana ja vaikka olisikin, niin en koske niihin edes kepillä.

Vatsa on pysynyt terveenä (kop, kop, kop…) aavikko-ja jäätikköreissujen aikana osin siksi, että en syö vihanneksia tai kasviksia. Ne on usein pesty paskaisessa vedessä.

Kun olin matkanjohtajana Nepalissa, niin söin majatalossa tonnikalapitsaa, naan-leipää ja join pullollisen Everes-olutta. Aamupalaksi söin kaurapuuroa hillon ja maidon kera.

Kävin viime syksynä suomalaisporukan kanssa Saharassa. Kielsin syömästä kananmunia. Kun silmä vältti, niin johan siinä joku oli jo kuorimassa keitettyä kanista.

Arvaatte jo varmaan lopputuloksen…

 

Neukkareissa

/in /by

Vielä 15 vuotta sitten, kolme palaveria päivässä oli kevyttä kauraa.  Yritän nykyään välttää neukkareita kun ruttoa, mutta aina silloin tällöin on mentävä epämukavuusalueelle.

Tänään oli sellainen päivä. Minulla oli kaksi (mukavaa) palaveria Juoksija-lehden mainosasiakkaiden kanssa ja yksi (antoisa) kokous erään potentiaalisen sponsorin luona.

Tästä jälkimmäisestä sen verran, että toivon sen johtavan myönteiseen päätökseen, sillä uskon siitä syntyvän monivuotisen yhteistyösuhteen. Pitäkää peukkuja.

Outside-lehden nettivun mukaan amerikkalainen urheiluravinnefirma Clif Bar on antanut kenkää joillekin vuorikiipeilyä ja BASE-hyppyjä harrastaville yhteistyökumppanilleen. Virallista syytä ei tiedetä, mutta pahat kielet puhuvat, että yritys ei halua olla mukana niin riskaabeleissa lajeissa.

Onhan seikkailunsa aina omat riskinsä, mutta hyvällä suunnittelulla voi minimoida ne.

Jos meikäläinen sattuisi (kop, kop, kop, ..koputan puuta)töpeksimään jonkun seikkailun yhteydessä oikein rankasti, niin sen saisi tuntea nahoissaan (lompakossaan) myös muut sponsorieuroja kärkkyvät kansalaiset.

Muistan, kun hain tukea ensimmäiselle Pohjoisnavalle suuntautuneelle reissulleni. Monella sponsorikandidaatilla oli vielä tuoreessa mielessä Dominick Arduinin surullisesti päättynyt Pohjoisnavan seikkailu.http://fi.wikipedia.org/wiki/Dominick_Arduin

“Arduin katosi matkallaan maantieteelliselle Pohjoisnavalle maaliskuussa 2004. Yleisesti uskotaan, että hiihtäen liikkunut Arduin on hukkunut maaliskuun 2004 aikana pudottuaan railoon tai vajottuaan heikkoihin jäihin” (Lähde:wikipedia).

Osa potentiaalisista sponsoreista suhtautui kielteisesti Pohjoisnavan matkaani, vaikka Arduinin katoamisesta oli kulunut kaksi vuotta.

 

 

 

 

 

 

 

Saharaan…

/in /by

Olen meilaillut viikonlopun aikana todella ahkerasti Youssefin kanssa. Hänen ideansa järjestää Saharassa monipäiväinen juoksukisa on niin kiinnostava, että kyllä minun täytyy käydä paikan päällä juttelemassa siitä. Hän haluaa minut kumppanikseen.

Paras ajankohta visiitille on joulun ja loppiaisen välisenä aikana, joten olemme (ainakin alustavasti) sopineet tulevamme Saharaan heti joulun pyhien jälkeen.

Saan samalla treenattua dyyneillä juoksua ja testattua vaikkapa satelliittilaitteiden toimivuutta vaativissa olosuhteissa.

Mikäs olisikaan mukavampaa, kun juhlia Kirsin ja berberi-kavereiden kanssa uutta vuotta dyyneillä ja katsella tähtiä nuotion loimutessa siinä vieressä.

Odotan myös pääseväni ajamaan aavikkorallia  “Paris-Dakar -hengessä Youssefin Land Cruiserilla. Siellä kun ei tarvitse miettiä liikennesääntöjä.

Ennen Saharaan tuloa on muutama liikennemerkki, jossa varoitetaan kulkijaa siitä, että olet siirtymässä Saharan autiomaahan. Ettei se vaan tule yllätyksenä…

Pitääpä ottaa ensi kerralla kuva siitä merkistä ja lähettää se sieltä aavikolta tänne blogisivulle.

Maanantai on perinteisesti lenkkivapaa päivä. Niin tänäänkin.

Kävin tekemässä muutaman tunnin puhdetöitä kaverin mökillä, joten on tässä hieman hikoiltu…