LIG

/in /by

Life is good, näin voi (taas kerran) todeta todella miellyttävän lounastapaamisen jäljiltä.

Viikonloppu on erittäin ohjelmoitu, mutta ehdin hyvin juosta pitkät lenkit kaiken muun häsäämisen välissä.

Eipä muuta tällä erää.

Hyvää viikonloppua!

Lännen nopein

/in /by

Olen nähtävästi tulevista aavikkoreissuista niin tohkeissani, että menen sovittuihin tapaamisiin viikon etuajassa.

Odottelin tänään kaveria saapuvaksi klo.9.00 kahvilakokoukseen huomatakseni, että se onkin vasta ensi torstaina.

Varasin matkan “erittäin salaiseen kohteeseen”, jossa aion siis jolkotella ensi vuoden helmikuun puolivälistä alkaen noin 1800-2000 kilsaa.

Käyn siellä nyt marras-joulukuun vaihteessa noin viikon kestävällä tutustumismatkalla. Tapaan joitakin virkamiehiä sekä mm. tukitiimini pomot. Tämä monikossa, sillä minun on vaihdettava tiimiä rajanylityspaikassa vähän samaan tapaan kuin Saharan halkijuoksun yhteydessä.

Tuolloin tiimi vaihtui Mauritanian ja Länsi-Saharan rajalla.

Se rajapaikka onkin yksi suurimpia kaatopaikkoja jota olen nähnyt. Sitä kutsutaan nimellä “no mans land”.

Sen toinen ominaispiirre on villikoirat, jotka iskevät kimppuun, mikäli joku uskaltaisi tulla autosta ulos.

Ajoimme noin parin kilsan “ei kenenkään maan” halki vanhoilla Mersuilla, joista olivat iskunvaimentimet joko poistettu tai ne eivät toimineet. Se oli friikki kokemus.

Jossakin vaiheessa olin pienessä ja pimeässä kopissa, jossa kaksimetrinen ja yli satakiloinen äijä (mustissa laseissa) kysyi ranskaksi, että millä asioilla olen.

Vetäsin rallienglannilla “ääntröprönöör” eli kerroin olevani entrepreneur, siis yrittäjä.

Taisin näyttää lama-yrittäjältä, sillä jalassa olivat kireät juoksutrikoot, ja paskaiset lenkkarit. Naama oli pitkän aavikkojuoksun jäljiltä huonossa hapessa, joten ei se ukko minua kauaa katsellut, vaan päästi jatkamaan matkaa.

Jos rajapaikoissa on ongelmia, niin kannattaa puhua joko rallienglantia tai suomea. Tärkeintä on, että kukaan ei ymmärrä mistään mitään…:-)

Nyt lenkille!

 

 

Armeija marssii vatsallaan…

/in /by

Juoksin tänään sellaisen perusarkilenkin, joka oli pituudeltaan 15 kilsan luokkaa. Eipä siitä sen enempää paitsi sen nyt voisi mainita, että harvoin on marraskuussa näin upea juoksukeli.

Kannoin päivän lenkillä reppua selässä, sillä halusin testata uusia (laina-)kenkiä, jotka sain käyttööni Juoksija-lehden nastakenkätesteitä. Itse nastakenkäjuttu ilmestyy ensi viikolla ilmestyvässä marraskuun numerossa.

Nastureiden taso on noussut huimasti viimeisen reilun viiden vuoden aikana.

Vastasin aikoinaan Juoksijan kenkätesteistä ja jouduin juoksemaan sellaisilla nastakolhoilla, että polvethan niistä tuli kipeäksi. Minulla meni monta vuotta, ennen kuin suostuin edes kokeilemaan nastalenkkareita.

Muistot olivat sen verran karmivat.

Icebugit, Sarvat ja muutkin merkit ovat kehittäneet tuotteitaan todella paljon viimeisten vuosien aikana.

Kokeilin tänään Icebugin Aurora-merkkistä jalkinetta. Kannoin niitä repussa kymmenisen kilsaa ja pistin ne jalkaani hiekkatieosuudella. Kerron niistä oman mielipiteeni heti sen jälkeen, kun uusin Juoksija on ilmestynyt.

Heti kotiin saavuttuani oli palkinnon aika. Tein viimeisen päälle herkullisen palautumisjuoman. Resepti oli seuraava:

1 luomubanaani, 1 mittalusikallinen Juice Plus Complete jauhetta, kotimaisia luomumansikoita, luomumaitoa, loraus luomuoliiviöljyä ja tämä kaikki blenderiin. Kuullostaa varmaan enemmän karmeelta kuin gourmeelta, mutta hyvältä se maistui heti lenkin jälkeen!

Otan Juice Plussaa (ei sponsori) myös aavikolle mukaan. Jauhe koostuu kuivatuista hedelmistä ja vihanneksista. Näitä kumpaakaan ei ole tiettävästi tarjolla matkan aikana ja vaikka olisikin, niin en koske niihin edes kepillä.

Vatsa on pysynyt terveenä (kop, kop, kop…) aavikko-ja jäätikköreissujen aikana osin siksi, että en syö vihanneksia tai kasviksia. Ne on usein pesty paskaisessa vedessä.

Kun olin matkanjohtajana Nepalissa, niin söin majatalossa tonnikalapitsaa, naan-leipää ja join pullollisen Everes-olutta. Aamupalaksi söin kaurapuuroa hillon ja maidon kera.

Kävin viime syksynä suomalaisporukan kanssa Saharassa. Kielsin syömästä kananmunia. Kun silmä vältti, niin johan siinä joku oli jo kuorimassa keitettyä kanista.

Arvaatte jo varmaan lopputuloksen…