Hyviä kokouksia

/in /by

Tästä blogista on tullut..tai tulossa raportointikanava kokouksistani. Ne nyt vaan ovat olennainen osa elämääni varsinkin nyt, kun eeppisen seikkailun suunnitteluvaihe on (lähes) kiihkeimmillään.

Tapasin aamulla seikkailijan, jonka kanssa toivon tekeväni yhteistyötä niin seuraavan seikkailuprojektin kuin mahdollisten jatkoprojektien aikana. Saan tähän asiaan vahvistuksen seuraavan parin viikon aikana.

Vedin eilen 13-14 kilsaa tekniikkajuoksua. Hartiat ovat tällä hetkellä hieman juntturassa, joten on aika antaa soutulaitteelle hieman kyytiä. Usealla juoksijalla hartiat ovat jäykät ja ne törröttävät eteenpäin. Pitkässä juoksussa siitä saattaa syntyä hartiakipuja.

Paras

/in /by

Ostin eilen kirjan nimeltä “Paras”. Se on ns.selfhelp -kirja, joilla yritetään motivoida lukijakuntaa parempiin suorotuksiin tai löytämään elämässään punaisen langan. Luin kirjaa eilen selaillen. Kirja on skrivattu ihan hyvin ja teksti on melko jouhevaa. Svengaa kuin hirvi.

Kirjoitin viime vuonna vastaavanlaisen kirjan yhteistyössä Arno Seiron kanssa. Kumpa olisimme pystyneet samaan.

En nyt ala moittimaan kirjaamme, mutta on myönnettävä, että jos lähtisin nykyisellä tietämyksellä vastaavaan projektiin, niin ottaisin siihen mukaan kunnon kynäniekan.

Itse asiahan on kirjassamme on ihan jengoillaan, mutta kyllä sillä on merkitystä miten asian ilmaisee.

Aina voi siis kehittyä ja tehdä asiat entistäkin paremmin.

Palaan “paras”-kirjan antiin, kunhan olen lukenut sen ajatuksella läpi.

Sain aamulla positiivisen viestin seuraavan seikkailuni kannalta. Tai oikeastaan kaksihan niitä tuli. Toinen liittyy sponsoridiiliin, jota olen työstänyt yhdessä erään merkittävän alansa toimijan kanssa heinäkuusta alkaen..

Se liittyy urheiluvarusteisiin.

Olemme sopineet jo aiemmin Haglöfsin kanssa, että emme jatka yhteistyötä vuonna 2015. Olen ollut erittäin tyytyväinen Haglöfsin tuotteisiin ja yhteistyöhön todella mukavien ihmisten firman edustajien kanssa. Hyvä yhteistuömme alkoi vuonna 2013. Kiitos siitä heille!

On siis aika avata tälläkin saralla uusi lehti.

Se toinen viesti tuli seikkailuni kohdealueelta ja paikalliselta suurlähettiläältä. Alamme valmistelemaan marras-joulukuun vaihteeseen ajoittuvaa jopa kaksi viikkoa kestävää matkaani, jolloin tutustun paikallisiin viranomaosiin, karttoihin, tulevaan miehistöön jne.

Itse retkikunta aloittaa toimintansa vasta ensi vuoden puolelella..

 

Pari sanaa työstä…

/in /by

Reilut 10 vuotta sitten kilometrit tulivat täyteen. Ei juoksun, vaan ns.normaalityön osalta.

Olin tehnyt pitkän uran media-alan parissa. Työurani ensimmäiset 6-7 vuotta olin erittäin motivoitunut ja tulokset olivat  hyviä. Seuraavat (ja viimeiset) pari vuotta olivat puolestaan kärvistelyä. Vika oli korvieni välissä, ei työssäni.

En kyennyt motivoimaan itseäni hyviin suorituksiin, parhaimmillaankin ne olivat vain keskinkertaisia.

Se ei riittänyt (eikä riitä). Irtisanouduin tietämättä mitä aion jatkossa tehdä. Tai otetaas hieman takaisin, tiesin, että aion tehdä jotain sellaista, jolla on minulle MERKITYSTÄ.

Mitä se voisi olla? Juokseminen? Miksipä ei? Olin ns.pikkuisen myöhässä, sillä yleensä sporttiura aloitetaan nuorena eikä keski-ikäosenä.

Siitä (ikä) olisi voinut tulla minulle mentaaliblokki eli pään sisällä oleva rajoitin, joka sanoisi, “Jukka, olet liian vanha”.

Olet mitä ajattelet olevasi. Jos ajattelet olevansi vanha, niin sellainen olet ja se heijastuu sinusta ulospäin.

Taitaa olla niin, että minulle ei ole edes luoja suonut mitään rajoitinta. Onkohan sen puuttuminen se ns.hukassa oleva (tai löysällä) oleva ruuvi?

Yli kymmenen vuotta on kulunut siis siitä, kun aloitin ns.kutsumustyön, englanniksi “calling”.

Mitä eroa tavallisella työllä ja kutsumustyöllä on? Oheistan blogin loppuun Linkedinistä löytämäni artikkelin, joka käsittelee tätä aihetta

Ensimmäisessä kappaleessa kirjoittajan sanat osuvat ja uppoavat: ” Normityössä meillä on selkeät rajat, joiden puitteissa voimme toimia”

“Kutsumustyössä vain taivas on rajana (käytin tässä hieman suomentajan vapautta). Luomme oman tulevaisuuden. Sitä ei tee kukaan muu puolestasi”.

Tämä on se suurin syy, miksi en tee töitä ns.normaalissa työorganisaatiossa.

Mikä on ollut palkinto? Lisää…iloisuutta, innostuneisuutta, energisyyttä, pirteyttä, hilpeyttä, luovuutta, tyytyväisyyttä, uteliaisuutta ja kiinnostuneisuutta.

Kuullostaa siis siltä, että olen tehnyt hyvän vaihtokaupan. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kysymys. Millaisia vaihtokauppoja me itse kukin teemme ja mitkä ovat niiden taustalla olevat motiivit?

https://www.linkedin.com/groups/DO-YOU-HAVE-JOB-CALLING-138801.S.5923269946107772928?trk=groups_items_see_more-0-b-ttl