Testiajoa

/in /by

Sain eilen Juoksija-lehden testipäällikkö Pete Saavalaiselta uudet juoksukengät kovaa ajoa varten. Uutukaiskengistä pitäisi raapustaa “pikatestiarvio” maanantaiksi, jotta se ehtii vielä helmikuun alussa ilmestyvään vuoden ensimmäiseen Juoksija-lehteen.

 

Pete oli jo ottanut useammatkin tyypit ko.kengillä, joten en toki ole ainoa, jonka arvio painaa. Mies on vastannut jo usean vuoden ajan kenkätesteistä. Plakkarissa on myös mm.kaksi maratonin Suomen mestaruutta…

 

Lähdin testilenkille heti aamusta. Normaalisti juoksen uusilla kengillä lyhyehkön lenkin, mutta näillä otin pienen riskin ja läksin rynkyttämään yli 20 kilsan lenkkiä.

 

Hyvä, että lähdin. Oli ne vaan niin hyvät kengät, että vois hommata ne vaikka itsellekin. Kerron merkin ja testiarvion, kun lehti on ilmestynyt.

 

Viimeisen vuoden aikana tähän huusholliin on ilmestynyt aivan uskomaton määrä uusia juoksukenkiä. Ja vanhojakin oli paljon. Ja lisää tulee..Tuskin oli edes Imelda Marcosilla näin paljon kenkiä kuin meillä.

 

Itse lenkki meni todella mallikkaasti. Oli kiva juosta edes kohtuullisen pitävällä alustalla. Huomenna homma jatkuu 20-25 km lenkillä.

 

 

Testiä

/in /by

Olen vielä aika liekeissä eilisestä Nuuksion metsälenkistä. Sovimmekin jo uudesta yrityksestä ensi viikon lopulle.

 

Tämän päivän treeniohjelmassa lukee soutua ja muuta lihaskuntotreeniä. No, sehän vaan passaa, sillä ulkona on melko kinkkinen juoksukeli.

 

Testaan viikonlopun aikana erästä uutta juoksukenkää, josta teemme pika-arvion helmikuussa ilmestyvään Juoksija-lehteen. Arvio ei pohjaudu ainoastaan minun kokemuksiini, vaan kenkä on saanut kyytiä myös muutaman muun juoksijan jaloissa,

 

En nyt muista enkä jaksa katsoa, mitä kaikkea sitä tuli kirjoiteltua eiliseen blogiin, mutta sanotaan nyt vaikka toistona, että taatelit ovat kestävyysliikkujalle oivaa muonaa.

 

Minulla oli eilisellä lenkillä mukana useampia taateleita, jotka tarjoavat erittäin hyvän helpotuksen nälän tunteeseen. Aavikoilla, kuten Saharassa, beduinit käyttävät pitkillä matkoilla taateleita vararavintona. Ne säilyvät hyvin ja nisssä on paljon energiaa. Lapissa poromiesten vastaavana ravintona on kuivattu poronliha.

 

Tämän lisäksi ne maistuvat pirun maukkailta. Ostan taatelini Punnitse & Säästä-liikkeestä. Heidän luomulaatuiset irtotaatelit ovat kerrassaan maukkaita. Jos sattuu pitämään kuivatuista hedelmistä, niin suosittelen myös luomulaatuista kuivattua Papaija-hedelmää.

Miniseikkailu Nuuksion metsissä

/in /by

No niin, pääsin tänään viimein Nuuksion metsiin “rommeltamaan”.

 

Lähdimme kaverini Heinosen Raunon kanssa Nuuksion majalta ja tavoitteenamme oli kiertää Nuuksion Pitkäjärvi osin metsäreittejä käyttäen.

 

Varusteena molemmilla on iso reppu, johon oli pakattu toppatakin lisäksi hieman muonaa ja vettä. Otsalla keikkua kummallakin Petzlin otsalamput ja jalassa oli nastalenkkarit. Minulla Haglöfsit ja Raunolla Icebugit.

 

Ei tässä vielä kaikki. Metsäosuuden ylittämistä varten molemmat olivat varustautuneet lumikengillä ja sauvoilla. Molemmat meistä luottivat TSL:n lumikenkiin. Käytin näitä samoja TSL-merkkisiä lumikenkiä mm.Grönlannissa eli ne kestävät myös todella kovaa käyttöä!

 

Juoksimme ensin noin 40 minuuttia, jonka jälkeen tulimme erään metsän reunalle, jossa pistimme lumikengät jalkaan ja eikun pöpelikköön.

 

Siinä alussa oli pitkä nousu harjanteen päälle. Emme kulkeneet mitään merkattua reittiä, vaan pyrimme muistelemaan ulkomuistista reittiä. Se olikin vaikeaa ja itse asiassa mahdotonta. Maasto näyttää niin erilaiselta, kun maassa on 15 cm lunta ja on pimeää.

 

Olimme kulkeneet vajaan tunnin lumikengillä, kunnes totesimme, että olemme “eksyneet” reitiltä.

 

Eksyneet lainausmerkeissä, sillä tiesimme suunnilleen missä olimme. Siinä kohtaa päätimme lähteä kohti lähintä tietä ja hetken vielä metsässä sokkailtuamme löysimme tutun tien, jota pitkin hölköttelimme noin 7 kilsaa kohti Nuuksion majaa. Oli meillä mukana GPS-laite, johon turvauduimme vasta loppuvaiheessa.

 

Se oli kuitenkin ihan loistava treeni. Saimme molemmat monipuolisen 2h45 minuuttia kestävän treenin, johon kuului about 14-15 km juoksua ja lumikenkäilyä.

 

Jouduimme vai pitäisikö sanoa, että saimme pomppia lumikengillä yli kaatuneiden puiden, joita toden totta riitti. Välillä menimme niiden alitse lähes kontaten.

 

Pimeässä metsässä etenemisessä on oma viehätyksensä. Vähän väliä näkyy erilaisten metsän asukkien, kuten kettujen jättämiä jalanjälkiä.

 

Otamme tämän vielä kuluvan talven aikana uusiksi, mutta teemme sen päivän valossa.