Valintoja

/in /by

Tulin tänne määränpäähän klo.02.00 aikoihin. Otin ns.loppukirin, sillä kuski ajoi lentokentältä hotellille kuin suomalainen rallikuski. Vauhtia oli parhaimmillaan 160 km/h.

 

Lensin yhden osuuden (kolmesta) Turkish Airlinesin koneella. Jos sitä nyt vertaa kotimaiseen Finskiin, niin tulos on sinivalkoisille siiville murskaava tappio.

 

TA tarjoaa lennoillaan olosuhteet huomioon ottaen herkullisen lounaan/päivällisen. Ennen safkan tarjoilua käteen lyödään ruokalista ja lensin karvalakkiosastolla. Ja se ruoka on todella hyvää. Koneessa pyöri heppu, jonka päätä koristi kokin hattu. Olisikohan tällä joku vaikutus ruoan herkullisuuteen? Myös kaikki virvokkeet kuuluivat hintaan, siis ihan kaikki.

Jos olisin lentänyt ko.osuuden/osuudet Finskin koneella, niin tarjolla olisi ollut kälynen keksi ja kuppi kahvia.

 

Syön (tervetuloa ruokablogiini..) parhaillaan aamiaista hotellin ruokasalissa. Jätän tälläkin kertaa kokin tarjoamat omeletit väliin, sillä eguista saa helposti vatsan väänteitä.

 

Härmän häjyhän syö aina puuroa, kun sitä tarjolla ja täällä sitä on. Kaksi lautasellista kaurapuuroa ja kaksi kannullista kuumaa maitokahvia…siitä se päivä lähtee käyntiin!

 

Tänään on kaksi palaveria, joista ensimmäinen ei oikeastaan liity seuraavan aavikkojuoksun järjestelyihin. Illalla onviikon ensimmäinen ja  pahuksen tärkeä miitinki tukitiimini pomon ja erään dokumentaristin kanssa. On pienen pieni mahdollisuus, että seuraava seikkailu dokumentoidaan. Se voisi helpoittaa rahoituksen saantia…

 

Päätän ensimmäisen matkaraporttini tähän.

 

 

Lämmintä

/in /by

Katsoin tässä aamulla matkakohteeni sääennustetta. Huomiselle (tiistaille) on tiedossa hieman vilpoisempaa, vain 19C, mutta seuraaville päiville jopa 27C…:-)

 

Eilen oli melko hyinen, mutta vaihteleva juoksusää Juostessani Kauklahdesta kantatie 51:lle (Luoma-Masala-Sundsberg) satoi räntää ja tuuli tuli suoraan päin pläsiä. Lenkin loopuvaiheilla pilkahti aurinko.

 

Juoksin lenkin tarkoituksella juuri tuohon suuntaan, sillä kovaan vastatuuleen juokseminen on mitä parhainta (asenne-)kasvatusta koviin keleihin.

 

Tästä näyttää tulevan ensimmäinen talvi pitkään aikaan, etten päässyt juoksemaan meren jäälle. Läheiseltä Kallvikin rannalta on ollut mukava pinkaista jäitä pitkin ympäri Espoonlahtea.

 

Seuraava blogikirjoitus tuleekin sitten ihan toisenlaisesta ympäristöstä.

 

 

 

 

Lähtötelineissä

/in /by

Tänään on pesu,-silitys-ja pakkauspäivä. Lähden näet huomenna toiselle (ja toivottavasti viimeiselle) aavikkojuoksun valmistelumatkalle.

 

Heti tiistaina minulla on todella tärkeä tapaaminen erään amerikkalaismiehen kanssa. Hänellä on kontakteja alueella toimiviin vaikutusvaltaisiin ihmisiin ja tämä tapaaminen on osa palapeliä, jonka lopputuloksena minulla on mahdollisuus saada luvat ja rahoitus seuraavaan aavikkoseikkailuun.

 

Sitähän tämä “työ” aavikkoseikkailujejn parissa nykyään on. Palapelin kokoamista. Välillä puuttuvat palat ovat hukassa tai ne ovat väärän kokoiset. Toisinaan tuntuu siltä, että itse palapelikin on hukassa. Pystyn kuitenkin visualisoimaan valmiin palapelin ja se antaa pontta jatkaa.

 

Mutta on tämä pirun kiehtovaa. Sellaista elämän oppikoulua, jossa oppii koko ajan uutta.

 

Senhän minä opin jo kauan aikaa sitten, että unelmat on mahdolista toteuttaa. Niiden on vaan oltava omia unelmia, ei toisten määräämiä.

 

Kaverillani Gregillä on ollut pitkäaikainen unelma soutaa Atlantin valtameren halki. Tällä hetkellä miehen purtilo on jo valmisteilla. Hän käy valtameritoimintaan liittyviä kursseja, sillä ilman niitä taitoja soutuyritys olisi yhtä kuin itsemurha.

 

Olen ollut Gregiin aktiivisesti yhteydessä ja viimeisessä meilissään mies kertoi avaavansa omat nettisivut. Itse soutuprojekti alkaa joulukuussa 2015 ja soudettavaa matkaa onkaikkinensa noin 5000 km (!!).

 

Juoksin eilen kahden tunnin lenkin ja sellaisen ajattelin sutaista myös tänään.