Kerroin eilessä blogissa, että juoksen maanantaina kaksi lenkkiä. Niin kävi, että tupla muuttui illan aikana triplaksi.

 

Tunnen Helsingin keskuspuiston välillä Auroran sairaala-Pirkkola melko hyvin, mutta olen juossut pääsääntöisesti alueen hiekkateillä, en poluilla.

 

Aloittelin uraani Kustannus Oy Juoksijassa v.2004 ja firma sijaitsi tuolloin ja aina alkuvuoteen 2012 Olympiastadionilla. Oli siis luontevaa, että juoksin välillä lenkkejä myös keskuspuistossa.

 

Eilen maanantaina minulla oli kolmen hengen ryhmä valmennettavana ja halusin juoksuttaa heitä poluilla, joten jouduin (sain) tehdä vähän ennakkotyötä ennen juoksukoulun alkua.

 

Juoksin etukäteen pitkin ja poikin polkuja & kallioita ja katsoin, missä olisi meille hyviä treenipaikkoja. Olin siis jo valmiiksi lämmitellyt kun tapasin juoksukoululaiset. He osoittautuivat kovan luokan menijöiksi, joten minun ei tarvinnut puuttua kovinkaan paljon polkujuoksutekniikan opettamiseen vaan keskityimme itse juoksemiseen.

 

Siinä vierähti noin tunti ja vartti kunnes erosimme. Sitten oli illan kolmannen lenkin vuoro. Ajoin stadista kaverini Raunon luokse Espoon Ruukinrantaan, josta lähdimme juoksemaan noin tunnin kestänyttä lenkkiä.

 

Ihan parasta oli juosta Laajalahden rannan pitkospuilla. Se on erittäin hyvää vartalon hallintaa (ja keskittymistä) kehittävää toimintaa. Siinä jos mieli tai jalka alkaa vaeltamaan, niin sitä löytää itsensä nopeasti rämeiköstä. Olen juossut samaisilla pitkospuilla myös talvella ja siinä sai pitää kieltä keskellä suuta, ettei pudonnut jorpakkoon.

 

Lenkin loppuvaiheessa jalkoja alkoi hyydyttämään. Juoksimme nimittäin loppuosuuden asvaltilla ja minulla oli maastokengät jalassa. Kenkävalinta oli hyvä pitkospuille, mutta ei todellakaan asvaltille.

 

Tein tänään come backin poluille. Juoksin noin 1,5h lenkin pitkin lähialueen metsäpolkuja. Otin välillä kunnon spurtteja, sillä aina silloin tällöin on hyvä vähän revitellä.

 

Huomenna on taas juoksukoulun vuoro ja silloin olemme Nuuksiossa.