Yhtä juoksua…

/in /by

Joskus 1990-luvun lopulla asetin tavoitteen saada elantoni juoksemisesta. Tein vielä tuolloin töitä Suomen suurimmassa media-alan yrityksessä, Sanoma-konsernissa.

 

Ensimmäinen tavoite oli päästä töihin Juoksija-lehteen ja sehän toteutuikin hieman yli 10 vuotta sitten.

 

Siellähän ne useimmat päivät vieläkin kuluvat. Suurin muutos 2000-luvun alkuun on varmaan se, että yritys on kasvanut pienehköstä lehtikustantamosta yli 2 miljoonan liikevaihtoa pyörittäväksi mediayritykseksi, joka kustantaa kolmea menestyvää harrastelehteä.

 

Se viime vuosituhannella asetettu tavoite on siis täyttynyt. Toki moni asia on muuttunut. En vielä tuolloin voinut kuvitellakaan, että suunnittelen jonain päivänä myös omia aavikkojuoksuja.

 

Tämä päivä oli aika tyypillinen juoksijan päivä. Vietin aikaani klo.8.30-14.00 lehtifirmassa keskustellen välillä vieruskaverini päätoimittaja Ilkka Järvimäen kanssa Pyöräily+Triathlon-lehdestä ja välillä taas Hiihdon päätoimittaja Seppo Anttilan kanssa ajankohtaisista lehden tekemiseen liittyvistä asioita.

 

Suuri osa ajasta kului tutustuessa uusiin testikenkiin, joita tulvii toimitukseen jatkuvalla syötöllä. Huhtikuussa ilmestyy laaja kenkätestiraportti ja voin käsi sydämellä sanoa, että siihen työhön paneudutaan (lievästi sanottuna) suurella intohimolla.

 

Testistä vastaava Pete Saavalainen uurastaa satoja tunteja, jotta laaja ja asiantunteva artikkeli on lukijoilla huhtikuun puolivälissä.

 

Meitä testaajia on useampia. Keskustelemme kengistä tuntitolkulla. Eräs ex-toimituksen sihteeri ihmetteli ääneen kerran sitä, miten aikuiset miehet voivat jutella niin paljon yhdestä hemmetin kengästä. Niinpä:-)

 

Juoksemme hiljaa, kovempaa, täysiä…ylä-ja alamäkeen, tiellä, kivikossa, kalliolla, metsässä, lepikossa, polulla, radalla, sisähallissa ja välillä jopa jäähallissa, jotta saamme ongittua kengistä kaiken olennaisen tiedon lukijoitamme varten.

 

Tänään, kun tulin toimituksesta kotiin, niin oli aika laittaa juoksukamppeet päälle. Tavoitteenani oli tehdä ensitesti kahdelle uudelle juoksukengälle. Pistin toisen parin juoksureppuun ja toisen jalkaan ja eikun menoksi. Pakkasin mukaan myös testilomakkeita ja kynän.

 

Juoksin ensimmäisellä testiparilla viitisen kilometriä, jonka jälkeen raapustin lomakkeeseen ensihavainnot. Sen jälkeen vaihdoin oikean jalan kengän toisen merkkiseen juoksukenkään ja jatkoin matkaa.

 

Normaalisti kun olen lenkillä, niin ajatuksia tulee ja menee. Silloin kun olen testaamassa, niin mietin vain yhtä asiaa; jalassa olevaa kenkää.

 

Kuten olen aiemminkinkin sanonut, kenkätestaaminen on kuin viinin maistelua. Yritän kerätä kengästä jalan “sensorien” avulla mahdollisimman paljon informaatiota, joita sitten vähän väliä raapustan paperille.

 

Juostuani noin kahdeksan kilsaa vaihdoin myös vasempaan jalkaan uuden testijalkineen. Vielä noin kilometri ennen kotipesää kirjoitin muutaman sanasen testiraporttiin.

 

Heti palautumisruoan ja suihkun jälkeen kirjoitin muistiinpanot tietokoneelle, jotka välitän huomenna testipäällikkö Saavalaiselle.

 

Jatkan ainakin toisen kenkaparin kanssa testiä vielä tulevina päivinä. Se toinen pari päätyy jonkun toisen testaajan huomaan ja näin tämä homma niin sanotusti etenee.

 

Eipä tähän kai muuta voi lisätä kun “sitä saa mitä tilaa”:-)

 

 

 

 

 

 

 

 

Suunnittelupäivä

/in /by

Jalat on viikonlopun liukastelulenkkien jäljiltä sen verran soosina, että maanantain juoksuvapaa tuli todella tarpeeseen.

 

Päivä on kulunut erilaisissa suunnitteluduuneissa. Osa pläneistä liittyy seuraavaan seikkailujuoksuun ja osa sen jälkeiseen elämään.

 

Välillä suunnitelmat ottavat jättiloikkia eteen päin ja välillä palataan lähtöruutuun. Sain tänään seuraavaan aavikkojuoksuun liittyvän viestin, joka ei ollut kovin mieluinen. Mutta mutta, eipä sorruta ruikutteluun, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

 

Olen lukenut (hiirenkorville) useita historiallisia (ja vähän uudempiakin)retkikuntakirjoja, joissa tämän ammatin varjopuoli on jatkuvasti esillä.

 

Se mitalin toinen puoli on kuitenkin niin kirkas, että se auttaa tsemppaamaan. Ja mitä se entinen koristähti Michael Jordan sanoikaan…

 

 

“Some people want it to happen, some people wish it would happen, others make it happen.”(Michael Jordan)

Talvijuoksua

/in /by

Jos koskaan, niin nyt on kelit haastavimmilaan ainakin juoksijan silmälasien läpi katsottuna.

 

Ei ehkä tulee mieleen, mutta routainen maa on vähintään yhtä kova kuin betoni. Se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon, sillä betoni on juoksualustoista kaikkein eniten jalkoja kuormittava alusta. Tähän kun vielä lisää liukkauden ja epätasaisen alustan, niin ei ihme, jos lenkin jälkeen jalat ovat kipeät.

 

Ottaessani ensimmäsiä sunnuntailenkin askelia, niin pohkeissa juipersi todella vahvasti. Ensimmäinen mielikuva toi mieleen Kalaharin autiomaan ylityksen vuonna 2010, jolloin aamun ensi kilometrit tuntuivat pohkeissa todella kipeiltä. Heti, kun pohjelihas lämpeni, niin olo nuuttui paremmaksi.

 

Niin kävi tänäänkin. Oli pistänyt (ihan tarkoituksella) jalkaani upouudet New Balance 1080-kengät, jotka ovat vaimennukseltaan yhtä pehmeät, kuin jousitus loistoauto Cadillacissa.

 

Päätin lenkin aikana, että otan seuraavalle aavikkojuoksulle mukaan vähintään 7-8 paria kenkiä. Saharassa oli viisi paria, mutta ne olivat kaikki samaa merkkiä ja mallia. Tähän tulee muutos. Aamulla, kun jalat ovat kipeät ja kankeat, niin pistän jalkaani Cadillacit. Myöhemmin aamupäivällä voin vaihtaa kengät vauhdikkaampiin Ferrareihin.

 

Tämän päivän (hieman yli 2h) lenkille tunnusomaista oli hemmetin kova tuuli ja liukkaus. Laurinlahdessa, noin 50 metrin päässä, iso puu katkesi läheltä juurta ja tuli jyskyen alas. Soukanniemessä sai ihan oikesti tsempata, että pääsin eteen päin. Kädet vispasivat ja jalat liikkuivat, mutta etenemistä ei juuri tapahtunut:-)

 

Uudet kengät tuntuivat hyviltä, sillä niillä on helppo juosta. Jos nyt yhden vinkin annan kanssajuoksijoille, niin voisi olla hyvä vaihdella kenkamallia aina silloin tällöin. Jos käytössä on vankat ja tukevat kengät, niin niille voisi hommata kaveriksi kevyemmät jalkineet.

 

Aika moni juoksuvamma saa alkunsa siitä, että juoksijan jalkalihakset passivoituvat ja aikaa myöden myös surkastuvat. Tämä aiheuttaa (pitkässä juoksussa..) ongelmia.