Jos oli menomatka Pyhälle yhtä auringon paistetta, niin paluu etelään oli tasan päin vastainen.
Sadetta sateen perään Alumatkasta tuli lunta ja räntää. Loppumatka meni vesisateessa. Siitäkin huolimatta matka sujui joutuisasti. Ajoin ensimmäisen kerran “pihasta pihaan” alle 12 tunnin.
Nyt ei muuta kun seuraavan reissun valmisteluun, joka tuleekin aika pian. Lähtö Saharaan on jo 1,5 viikon kuluttua…
Sporttinen viikko Pyhätunturilla alkaa olla viimeistä hiihtoa vaille pulkassa.
Minun hiihdot on (tosin) tältä kaudelta jo ohi, sillä eilen illalla nokka alkoi vuotamaan niagramaisesti. Vaikka olo on kohtuu virkeä eikä kuumetta ole, niin pistän sukset suosiolla pussiin.
Eilen torstaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hiihdimme Luoston ympäri. Oli kiva katsoa Ukko-tunturia hieman toisestakin perspektiivistä, sillä edellisenä päivänä kapusimme sen huipulle.
Puolivälissä tunturin kiertolenkkiä pidimme tauon. Meillä oli repussa makkaraa ja sinappia. Taukotupa tarjosi aika buenot puitteet makkaranpaistoon ja fiilistelyyn.
Tästä viikosta jäi (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) todella positiivinen kaiku. Hiihdimme joka päivä eri lenkin, joten tutustuimme alueen latuverkostoon melko hyvin. Sää oli hyvä, lähes täydellinen.
Huomenna on vuorossa pitkä ajo Pyhältä Saunaniemeen. Sääennusteen mukaan matkalla vihmoo lunta ja vettä….
Tulen takaisin Pyhälle elokuun alkupuolella. Muutaman viikon kuluttua alkaa asiakkaani Trail Running Club, jonka valmennuksen päätähtäin on asetettu 8.8.järjestettävään Pyhä Tunturimaraton-tapahtumaan.
Pidin aamulla palaveria Pyhän tapahtumista vastaavaan Jusu Toivosen kanssa ja hän kertoi, että ilmoittautumisia on tullut jo tässä vaiheessa tosi hyvin.http://www.tunturimaraton.fi/
Ei muuta, kun tervetuloa mukaan. Mikäli täysmaraton tai puolikas ei nappaa, niin aina voi juosta tai kävellä tunturikympin!
Meikäläisen rokulipäivä (Kirsi hiihtää Pyhätunturin ympäri..) on ollut tuloksekas.
Lähden kesäkuun ekalla viikolla Grönlantiin. Sain tänään sovittua tapaamisen Lars Poulsen-nimisen hepun kanssa. Lars hoiti meidän tiimin eli Grönlannin halkijuoksun järjestelyjä Isortoqissa. Siellä ei taida ollakaan toista englannin kielistä musheria (koiravaljakkokuski). Kylässä asuu about 60 henkilöä.
Lars on sitten viime näkemän muuttanut Isortoqista Tasiilaqiin, joka on lyhyehkön helikopterilennon päässä pikkukylästä. Tasiilaqissa on peräti 2000 asukasta eli on varsinainen suurkaupunki.
Vien Tasiilaqiin 10-15 koulutusfirma Pohton asiakasta eli en lennä Grönlantiin vain siksi, että tapaisin Larsin.
Tällaiset Larsin kaltaiset kontaktit ovat aivan kullan arvoisia. Siksi toiseksi, mies on aivan uskomattoman mukava.
Kävimme eilen aamulla Luoston huipulla, jossa on erittäin vaikuttavan näköinen Ilmatieteenlaitoksen sääasema. Tunturin laelle talsiminen lumikengillä kesti noin tunnin. Siellä huipulla oli sen verrattain kova tuuli, joten emme viipyneet siellä kovinkaan pitkään. Netistä saadun tiedon mukaan Luoston korkein kohta on 515 metrin korkeudessa.
Emme nousseet tunturille jyrkimmästä kohdasta, sillä (paikallisten kavereiden mukaan..) lumivyöryn vaara ko.reitillä on olemassa.
Sen jälkeen oli aika vaihtaa kulkuvälineitä. Hiihtelimme porotila Koparan läheisyydessä vielä puolisentoista tuntia ja siinä se päivä alkoi olla paketissa.
Tänään hiihtelemme Luoston maisemissa. Suunnitelmissa on hiihtää tunturin ympäri. Keli on ihan uskomattoman hieno, aurinko porottaa täydellä teholla.
