Kohti lämpöä

/in /by

Meikäläisen ulkona nukkumiset ovat jääneet vähiin. On syytä kysyä, onko seikkailujuoksija pehmenemässä?

 

No, sen voi luvata, että loppuviikosta meikäläinen köllii joko hiekalla tai retkivuoteella.

 

Lähden torstaina kaverini Pertsan kanssa kohti Saharaa. Sääennusteet M´hamidiin lupaavat runsaasti auringon paistetta ja lämpötila keikkuu varjossa 30 asteen kieppeillä. M´hamid on lähin kylä ennen siirtymistä itse autiomaan eli Saharan puolelle.

 

Siellä illalla tähtiä tiirailessa voi miettiä, kuinka tällä alueella (siis Saharassa) vielä noin 6000 vuotta sitten erilaiset eläinlaumat laidunsivat autiomaan vihreillä savanneilla ja järvet välkehtivät auringonpaisteessa (Lähde:Geo 04/2008)

 

Saharan esihistoria on siis kostea. Rehevä ruohikkoalue muuttui muutamia tuhansia vuosia sitten rutikuivaksi aavikoksi. Aavikoituminen johtui ilmaston muuttumisesta. Jos mennään ajassa vielä hiukkasen taakse päin, esimerkiksi 90 miljoonaa vuotta, niin tuolloin suuri osa Saharasta oli meren peitossa.

 

Vuonna 2012, jolloin juoksin Saharan autiomaan halki, niin kohtasimme ihan mielettömän luonnon ilmiön. Vesisateen. Eräänä aamuna, juuri kun olin aloittanut päivittäistä 50 kilometrin juoksuannosta, niin päällemme tupsahti pilvi, joka ruikki noin kolmen minuutin ajan muutaman vesitipan ja sitten se oli ohi.

 

Paikallisten mukaan ne olivatkin ainoat vesitipat moniin vuosiin. Viimeksi kun olin Saharassa syksyllä 2013, niin juttelin alueen vesitilanteesta paikallisen kaverini Youssefin kanssa, jota olemme ensi viikolla menossa tapaamaan.

 

Kaivot ovat kuivumassa ja ikääntyvät paimentolaispapparaiset joutuvat kampeamaan yhä syvemmältä ja syvemmältä vettä lähinnä lampaita ja kameleita varten. Uuden kaivon perustaminen on useamman tuhannen euron projekti ja on tietenkin itsestään selvää, ettei paikallisilla ole moiseen varaa.

 

Ja täällä me (minä mukaan lukien..) lorotellaan juomakelpoista vettä sen kun keritään ja samalla mussutetaan, kun taivaalta vihmoo vettä&räntää ja lunta.

 

Tässä vielä yksi Saharaan liittyvä tiedonjyvänen, josta moni ei ole tietoinen. Vain noin neljännes Saharan pinta-alasta on hiekka-aavikkoa. Loput kolme neljännestä ovat vuoristoja sekä sora-ja kivikkoaavikkoa. Maailman suurin yhtenäinen hiekka-aavikko on muuten Arabian autiomaassa sijaitseva Rub al-Khali, jota kutsutaan myös Empty Quarteriksi.

 

Nyt lenkille…

 

 

 

Mutajuoksua

/in /by

Pistin tämän päivän lenkillä La Sportivan “Bushidot” kunnon testiin. Juoksin niillä liukkailla kallioilla, kapeillä (ja märillä) poluilla sekä just ennen kotiin tuloa, otin loppukirin. Mutapellolla.

 

Ajattelin nimittäin oikaista ja sehän yleensä tapahtuu sieltä, missä ei ole muiden tallaamia polkuja.

 

En huomioinut, että peltopätkä oli todella mutainen, joten jalkoihin tarttui aikamoiset mutapaakut. Sain osan niistä huuhdeltua läheisellä kesävesipostilla, josta vettä valuu jatkuvalla syötöllä. No, tulin kotiin märillä ja osin vielä mutaisilla kengillä. Eiköhän ne kuivu huomiseksi.

 

Joka tapauksessa, juoksin hieman päälle kaksi tuntia. Kuten aiemmin jo mainitsin, niin olen mieltynyt LaSportivan Bushido-maastokenkiin.La Sportivaa tuo maahan OAC-niminen yritys, jonka muita merkkejä ovat oma suksimerkki OAC sekä yhdysvaltalainen Black Diamond

http://www.oacsport.fi/oac-2/

 

Firma ei ole sponsorini.

 

Bushidoista vielä sen verran, että Juoksija-lehti valitsi sen viime vuoden parhaaksi maastojuoksukengäksi. Tässä toimituksemme arvio.http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

Huippumaasturit

/in /by

Luin Lapin reissun aikana ihan fiksun, juoksuun liittyvän artikkelin. Siinä Outside-lehden toimittaja haastatteli entistä huippujuoksijaa ja nykyistä huippuvalmentajaa (mm.Mo Farah) Alberto Salazaria.

http://www.outsideonline.com/1870311/alberto-salazars-10-golden-running-rules

 

Amerikkalaiseen tyyliin, lehti kertoo kymmenen tapaa parantaa juoksukondista ja pysyä terveenä. Jutun luettuani voin sanoa, että “makes sense”.

 

Yksi asia, joka artikkelissa yllätti oli se, että Salazar juoksuttaa valmennettaviaan maastossa. Salazar nimittäin kertoo, että hänen tallinsa juoksijat valitsevat juoksualustakseen pehmeän alustan ja välttelevät asvalttia. “My athletes run 90 percent of their workouts on soft surfaces”.

 

Olen juossut viime vuosina entistä enemmän hiekka-alustalla, mutta ehkä olisi syytä painottaa myös pehmeitä polkuja.

 

Juoksin tänään hyvän lenkin ulkoilureiteillä eli hiekalla. Yllättäen, osa Espoon keskuspuiston hiekkapoluista on vielä lumen peitossa.

 

Jalassa oli La Sportivan “Bushido”-kengät, jotka ovat eräät parhaat maastokengät, joilla olen juossut.