Vaikka juoksen yksin Arabian hiekkaerämaan halki, niin kyseessä ei ole mikään soolosuoritus. Itse asiassa se on hyvin kaukana siitä.

Jäävuoresta näkyy ulospäin noin 10%.

90% on siis näkymättömissä. Sama juttu retkikunnan toiminnassa. Minun roolini on näkyvin, mutta se varsinainen työ tehdään vedenpinnan alapuolella.

Hyvä tiimi on siis kaikki kaikessa.

Hyvien retkikuntalaisten löytäminen on haastavaa. Innokkaita ehkä riittää, mutta se työ on periaatteessa ihan samanlaista kuin mikä tahansa työ sillä erotuksella, että se on fyysisesti ja henkisesti aika raskasta.

Tästä syystä jyvät erottuvat akanoista melko aikaisessa vaiheessa.

Kauniit aavikko-tai jäätikkökuvat saattavat luoda kuvan leppoisasta meiningistä.

No, on siellä sitäkin, mutta suurin osa päivästä on rankkaa puurtamista melko hankalissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Paras palkinto tuleekin sen jälkeen, kun homma on suoritettu.

Suuri osa työstä liittyy valmisteluihin ja niihin kuluu yllättävän paljon aikaa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin devil is in the details…piru asuu pikkuasioissa.

Seikkailun määrittely kuuluu seuraavasti: unusual, exciting and possibly dangerous activity..eli vapaasti suomennettuna ei mikään puistokävely.

Kun hommat menee usein persiilleen, niin kullakin tiimiläisellä on oltava hyvä ns. resilienssikyky.

“Resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Resilienssin merkitys nousee esille erityisesti yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa”.(suora lainaus Helsingin Yliopiston nettisivulta).

Seikkailujen aikana tapahtuu paljon sellaisia asioita, joita en ota esille haastatteluissa tai kirjoita niistä tähän blogiin.

Ei niissä ole mitään peittelemistä, mutta en halua mässäillä “extreme-kokemuksillamme”. Sen voin kuitenkin sanoa, että aika silotellun kuvan niistä annan.

Aavikolle tai jäätikölle lähtee..tai ainakin meidän retkikunnille…ihminen, joka on tasapainoinen ja ns.sinut itsensä kanssa.

Ja kuinka hyvä tiimiläis-onni minulla on ollutkaan.

Kalaharin aavikkoa ylittäessä sain hyvää retkikuntajohtamisoppia Chris Crewdsonilta. Hän sai koko ryhmään niin mahtavan yhteishengen, että sillä olisi menty esteestä kuin esteestä läpi että heilahtaa.

Minulla oli torstaina Arabian seikkailuun liittyvä tiimipalaveri Pena Kotiahon kanssa. On hemmetin kiva suunnitella tulevaa hyvän kaverin kanssa.

Torstain treenaus tapahtui sisätiloissa. Soutua, lihaskuntoa, naruhyppelyä ja venyttelyä.