Täällä Ylläksellä (ja muualla) tapaa pitkiä matkoja juoksevia ihmisiä.

Heidän kanssa tulee turistua kaikenlaista juoksuun liittyvää.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana ultra-pitkiä matkoja taivaltavilta hyviä vinkkejä omaan harjoittelua silmällä pitäen.

Jos tapaan “laadukkaan” juoksijan, niin pommitan häntä lukemattomin kysymyksin. Näin tapahtui viimeksi viikko siiten Nuuksio Backyard Ultrassa.

Vaikka olen tahkonut kilometrejä lukemattomia määriä viime vuosikymmenten aikana, niin en (todellakaan…) luule osaavani tätä lajia kuin nimeksi.

Yksi asia jossa saatan voida jeesata kanssa-juoksijoita on korostaa sanaa “maltti”, joka ei meillä juoksijoilla ole kovin korkeassa kurssissa.

“Sillä se lähtee millä se on tullutkin” on enemmän kuin useamman juoksijan ohjenuora. Valitettavasti.

Olen opiskellut näitä asioita ns. “Karjalan Mänty”-menetelmällä.

Nyt alkaa vihdoin mennä oppi perille.

Loukkasin (siis) takareittä Juhannuksen tienoolla ja onneksi älysin pitää riittävän pitkän juoksubreikin, sillä muuten klenkkaisin jalkaa koko loppukesän ajan. Se, jos mikä, kyrsisi todella paljon.

Täällä tehtyjen harjoitusten perusteella jalka on 90%:n kunnossa. Sillä voi juosta ilman kivun tunnetta, mutta ylämäissä on oltava vielä hieman varovainen.

Täällä kun on katsonut näistä tunturijuoksijoita, niin mieleen on tulvahtanut idea osallistua näihin kinkereihin jossain vaiheessa.

Ensiksi kuitenkin Arabian hiekkaerämaajuoksu, sen jälkeen Keski-Aasia, jonka jälkeen aavikkojuoksut on 99%:n varmuudella ohi.