3650

/in /by

Tänään on vuorossa blogikirjoitus numero 3650.

Koska en pidä ilotulitteista, niin en ammu raketteja tästäkään syystä ilmaan.

Ilotulitteista tuli mieleen uusivuosi, jolloin itsenäinen Suomi oli juuri täyttänyt 100 vuotta.

Oli ennakoitavissa, että kyseisenä iltana ja yönä poksautellaan kuohuvien lisäksi raketteja kohtuu silmittömästi (ja ehkä silmättömästi..) ilmaan.

No, me vietimme kyseisen illan ja osan yöstä Nuuksion Sorlammen laavulla.

Kuten arvata saattaa, niin siellä oli rauhallista. Ulkotakan palavat puut pitivät mukavaa räiskettä, mutta muuten oli hiiren hiljaista. Vain jostain kaukaisuudesta oli kuultavissa rakettien aiheuttamaa vaimeaa kuminaa….

Tämän viikon urheilut on nopeasti raportoitu. Lapiohommia, lapiohommia ja lapio….

Olen käynyt siis kääntämässä maata uudessa Nuuksion kotimme kallioisella pihalla. Sen lisäksi olen hieman soudellut ja hypellyt narulla, mutta that´s it.

Juha Hurme sen tietää…

/in /by

Teatteriohjaaja ja kirjailija (+juoksija) Juha Hurme asui pari kuukautta Espoossa..ja yllättyi.

“Espoo voi olla metsistään aidosti ylpeä”.sanoo kirjailija HS Espoon haastattelussa.

Uusien asuinalueiden alta hän ei kaataisi metsää ja varsinkin pientaloalueet hän jättäisi kokonaan rakentamatta.

Hieno toive, mutta Espoossa toimitaan juuri päin vastoin.

Espoosta on tullut yks kaks yllättäen muuttotappiokaupunki kertoo viime viikonlopun Länsiväylä. Aiemmin hyvinkin vetovoimaisen kaupungin ovi käykin nyt toiseeen suuntaan. Kehyskuntiin.

Yksi syy siihen, että ihmiset muuttavat Espoosta pois on varmaan se, että aiemmin viihtyisiä pientaloalueita konsulttikielellä ilmaistuna “kehitetään” eli ne pilataan liian massiivisella lisärakentamisella.

No, ainakin Espoo on pitänyt hyvää huolta metsistään eli keskuspuistosta. Ja tällä tarkoitan sitä, ettei niihin metsiin ole juuri koskettu.

“Metsä tarjoaa mikrobit ja puolustuskyvyn ja hyvän olon, joita me todella kipeästi tarvitsemme” sanoo juoksija-kirjailija-ohjaaja Hurme.(HS Espoo).

Tänään metsälenkille.

Huonoa tuuria

/in /by

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä.

Saas nähdä kuinka monta niitä on jenkkiläisellä seikkailija Dylan McWilliamsilla jäljellä.

Hän on joutumut hain ja karhun hyökkäyksen kohteeksi muutaman vuoden sisällä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Juuri ennen näitä vastoinkäymisiä, erittäin vaarallinen kalkkarokäärme puraisi miestä kinttuun. .https://www.outsideonline.com/2324621/dylan-mcwilliams-unluckiest-man-world?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost&fbclid=IwAR1w0bqqIFKXlgioeAhUKYChx6CsnLx0PNWnaxCJPuFqGAt5TMVX2kdt9P4

Meikäläiselle on käynyt tuuria (kop, kop).

Kalaharin leirissä vieraili leopardi, mutta minä vedin teltassani hirsiä enkä tienyt asiasta ennen kuin aamulla kerrottiin.

Käärmeiden kohtaamisia on ollut viljalti. Kalaharissa näin juoksureitillä enimmillään 16 puffadderia yhden päivän aikana. Käärmeistä juuri puffadderin oletetaan tappavan eniten ihmisiä Afrikassa. Ja niitä esiintyy myös Arabian niemimaalla. Kiva….

Saharassa viereisessä teltassa oli skorpioni, mutta minun haisevaan telttaan ne eivät onneksi tulleet.

Tiistain juoksulenkki vaihtuikin lihaskuntotreeniksi. Soudin ja tein noin minuutin mittaisia hyppynarusessioita.

Tää jälkimmäinen harjoite on juoksijalle enemmän kuin passeli.