Parhaat safkat, osa 2.

Tänään aikakone vie meidät vuoteen 2010 ja eteläiseen Afrikkaan, Kalaharin autiomaahan.

Tohtori Livingstone ylitti Kalaharin autiomaan useita kertoja 1840- ja 1850-luvuilla etsiessään uusia lähetysasemia ja reittejä.

Hän kartoitti laajoja, eurooppalaisille tuntemattomia alueita Botswanassa ja sen ympäristössä, dokumentoiden Kalaharin maantiedettä ja luontoa.

No, sinne halusin minäkin ja lopulta pääsinkin yhdessä Kirsin ja Gregin (Maud) kanssa juoksemaan 1000 kilsaa halki autiomaan.

Ja olihan meitä siellä muitakin enkä nyt tarkoita leirissämme vieraillutta leopardia vaan Peduka Safarin tiimiä, jota johti mainio Chris Crewdson.

Retkikuntamme kokki oli “Captain”.

Mies Kalaharista, joka oli tehnyt töitä myös isoille ravintoloille, mutta veri veti takasin erämaahan (bush).

Olennainen osa tiimin “johtamista” on oppia tuntemaan mukana kulkeva paikallinen poppoo.

Kävin myös Captainin kanssa monen monta keskustelua.

Kerroin Captainille, että me juoksijat jaksamme puurtaa joka ikinen päivä 50 kilometriä ihan sen takia, että hän taikoo meille niin energisoivia ruokia.

Ja ne kehut tulivat sydämestä, sillä harvoin, jos koskaan, olen syönyt niin maittavia illallisia.

Sen lisäksi hän osasi kokata aivan helvetin hyvää puuroa, jonka hän valmisti Tiger -merkkisestä kaurasta.

Huomenna käydään läpi Saharan autiomaan safkoja….

Tämä on ainoa ruokakuva Kalaharista. Lautasella on makaroni-juustoa, jonka söin aina heti 50 kilsan urakan jälkeen. Vasta sen jälkeen oli Captainin ruokien vuoro….