Harjoitus on kuin itse taistelu

Minulla oli aikoinaan toimisto Olympiastadionilla.

Sen vieressä on Bollis eli Pallokenttä, jossa ainakin tuolloin harjoitteli HJK.

Jäin kerran katsomaan klubin treenejä.

Kentän toisessa päässä oli päävalmentaja Armstrong ja toisessa päässä hääräsi joukkueen maalivahtivalmentaja.

Jälkimmäinen pääty kiinnitti huomioni. Pelaajat laukoivat palloa minne sattui ja mitä surkeampi skode, sen suuremman röhönaurun se sai aikaan.

No, näistä naurajista ei varmasti yksikään päässyt huipulle.

Jalkapalloa harrastetaan, napa-alueet pois lukien, maapallon jokaisella kolkalla. Kilpailu on siis kovaa.

Kova kilpailu tarkoittaa mm. sitä, että jokainen ammatikseen pelaava joutuu taistelemaan pelipaikastaan.

Harjoituksissa ja peleissä.

Vaikka pelaajat ovat keskenään hyviä ystäviä, niin tietyllä tavalla he ovat myös toistensa vihollisia. Pelaajaringissä on aina joku, joka haluaa viedä sinun pelipaikkasi päästäkseen penkiltä viheriölle.

Huipulle pyrkivillä on myös korkeat standardit.

Jokaiseen harjoitukseen suhtaudutaan tosissaan. Se on kuin taistelu.

Jos on treeneissä ottanut rennosti, niin miten ihmeessä sitä voi pärjätä tositoimissa?