Mitä tänään syödään?

Muutama päivä sitten, mietin treenilenkin aikana, mitä kaikkea olen saanut tai joutunut syömään seikkailujen aikana.

Ja mitä en ole suuhuni pistänyt….

Aloitetaan Pohjoisnavasta. Siellä ei ollut juuri muuta syötävää, kuin ihmeellisen näköistä puuroa.

Se maistui skeidalta, joten laitoin siihen hitosti mansikkahilloa. Tai siltä se ainakin näytti….

Kun olin pistänyt viimeisen lusikallisen suuhun, niin luonto kutsui.

Juoksin täyttä vauhtia ulkovessaan, jossa oli yli 30 astetta pakkasta.

Siinä mönjässä oli jotain tosi laksatiivista, sillä sama juttu kävi muillekin.

Hypätään Pohjoisnavalta Kalaharin autiomaahan.

Sain kutsun vierailla bushmannien kylässä.

He tarjosivat minulle ruokaa, jota en tunnistanut. Mutta pakko sitä oli syödä, kun he vähistään sitä minulle tarjosivat.

Olin satavarma, että saan ruokamyrkytyksen.

Mitä lie ennakkoluuloa, en nimittäin saanut.

Saharassa yhden tukiauton (Land Cruiser) takaluukussa oli vuohi.

Kuolleena.

Sitä tukitiimini jäsenet järsivät pari päivää. Taisi siinä mennä kitusiin muutama kärpänenkin.

Tarjosivat sitä minullekin, mutta en edes maistanut.

Viimeiset päivät söin vain lättyjä ja mansikkahilloa. Sujui se juoksu silläkin ruokavaliolla.

Fast forward…Grönlantiin.

Olen asunut inuiittien luona muutamaan otteeseen.

Kerran kysyin, “what´s for dinner?”.

He aukaisivat verannan luukun, jossa oli muoviin pakattua lihaa.

Kysyin, “mitä toi on?”

Jääkarhun lihaa. Sitä tuli syötyä. Samoin hylkeen lihaa.

Edellisellä Arabian aavikkoreissulla pöytään katettiin lihaa. Kamelia.

Jätin väliin. Sanoin, että syön vain tonnikalaa ja spagettia.

Ja sitä mä vedinkin joka päivä….