Tauolle…

Vaikka olen päivittänyt blogia muutamaan kertaan, niin se ei tarkoita sitä, että kirjoittelu jatkuisi entiseen tahtiin.

Jätän blogin taas hetkeksi lepotaulle, mutta sitä ennen….

Kävin juoksemassa, ja osin kävelemässä, metsälenkin.

Ihan hyvin se meni. Treeni kesti 1h15 minsaa.

Se on melko lyhyt aika, ainakin edellisvuosien lenkkeihin verrattuna, mutta aion nostaa kuntoa kärsivällisesti.

Pitkät seikkailujuoksut ja niihin treenaaminen on opettanut (ainakin) nöyryyttä.

Sanalla “nöyryys” on negatiivinen klangi. Sitä ei tule sekoittaa sanaan “nöyristely”.

Nöyryys on mielestäni hyve, koska vain nöyrä voi oppia ja muuttua.

Sen vastakohta on ylpeys, jota on kristillisessä mielessä pidetty kuolemansyntinä, kun taas sen vastakohtaa nöyryyttä on pidetty (siis) hyveenä.

Nöyryys on edistymisen avain. Se on kyky nähdä omat vahvuudet ja heikkoudet.

Olen oppinut, kärsimysten kautta, olemaan nöyrä.

Jos ja kun virhe on tapahtunut, niin nostan käden pystyyn.

Jokainen tekee virheitä, mutta niistä on otettava opiksi.

Olen tehnyt harjoittelussa (ja muissakin asioissa) mokia, mutta en syytä niistä muita, vaan katson peiliin. Tästä päästäänkin sanaan “reflektio”. Reflektio on oppimisen peruselementti. Sillä jäsennetään ja opitaan tapahtuneesta.

Eipä muuta tällä kertaa.