Terapiaa

Jos pitää veikata, niin olen enemmän tai vähemmän terapian tarpeessa tammikuussa -22, jolloin palaan Arabian aavikolta kotiin.

Voi olla, että nukkuminen sängyssä on aluksi vaikeaa, joten lattia kutsunee ainakin joksikin aikaa.

Muistan, kun tulin Grönlannin (keskeytyneeltä) 2013 jäätikköreissulta kotiin Reykjavikin kautta, niin hotellin ylen pehmeä sänky ei vaan rokannut, joten makoilin yöt lattialla.

Palataan terapiaan.

Kun on elänyt minimalistista nomad-elämää ja palaa tänne yltäkylläisyyden keskelle kuullen ihmisten valittavan pikkuasioista, niin päässä voi alkaa keittää.

Tuolloin on arvokasta, jos voi soittaa jollekin frendille, joka ei ota siitä mitään psykiatrin palkkiota…vaan on ollut itse samassa tilanteessa.

Soitan tuolloin seikkailija Pata Degermanille, jolla lienee samanlaisia tuntemuksia palatessaan jostain epämääräisestä maailmankolkasta näihin ympyröihin.

Luennot toimivat myös hyvinä terapiaistuntoina. Siellä saa pälättää sydämensä kyllyydestä reissuistaan ja saa siitä vielä palkkion. Ei huono.

Ehkä se paras terapiapaikka on kuitenkin pihalla nököttävä pihasauna ja sen tarjoamat löylyt.