Liian paksu jalkineeksi…

Hesarissa oli päivä kaksi sitten juttu, jossa fysioterapeutti (tai vast.) heristi sormea nykyjalkinemuotia kohtaan.

Knn tulin juoksualalle v.2003, niin muotiin oli tulossa..tai ehkä niitä oli jo ollut pidempäänkin..tuetut juoksukengät.

Juoksijoille myytiin pää märkänä “motion control” kenkiä ja se lihotti hyvin alan yrityksiä…ja fysioterapeutteja.

Muistan, kun juoksin jollain 210 euron ihmekengällä tunnin lenkin, niin jalat olivat monta viikkoa hellänä. Ne eivät onneksi olleet omat zengat, vaan Juoksija-lehden testikappaleet.

Ekan vuosikymmenen loppupuolella alettiin puhua “free”-kengistä, jotka olivat taas kaikkea muuta kuin juoksuaskelta ohjaavat jalkineet.

Se oli kuin jalkojen vapautussliike…vähän samaan tapaan kuin 60-luvulla poltettiin rintsikoita.

Nyt saivat jalatkin liikkua vapaasti. Sitä seurasi paljasjalkajuoksu-buumi, joka on ollut jo jonkin aikaa hiipumaan päin.

Hoka (among some others) toivat juoksumaailmaan paksut pohjat (ja vähän muutakin) eli nyt päästään vihdoin tälle vuosikymmenelle. Nyt paksuja pohjia näkyy jo muissakin lenkkareissa ja vapaa-ajan kengissä.

Mitä seuraavaksi?

Kaveri näytti just ihan upouusia Niken kenkiä. Ne vasta omituisen näköiset ovatkin. Ja hintaa sen pari sataa euroa.

Lähden tästä pian lenkille. Aion pistää jalkaani viisi vuotta vanhat Nike Pegasus Shieldit. Niillä on ihmisen hyvä juosta:-)