Kotona ollaan
Jos oli jäätikölle ääsy kiven takana noin kuukausi sitten, niin sieltä kotiin paluu sujui taas suit sait sukkelaan.
Olimme siis vielä tiistai-aamuna tukevasti jäätikön kamaralla. Helikopteri haki meidät sovitusta paikasta klo.10.45 ja lento Kangerlussuaqin lentokentälle kesti parikyt minuuttia.
Siinä jäätikön reinaman yli lentäessä toinen piloteista sanoi, että tuon vesilätäkön läpi ei ole mitään mahdollisuutta tulla läpi.
Läntisessä Grönlannissa on ollut pitkään helleaalto. Lämpötilat ovat olleet yli 25 astetta…ja niin oli eilenkin.
Meille oli varatttu lento Kangista Köpiksen vasta torstaille, mutta Antti antoi minulle vinkin, että kysäistään löytyisikö lento jo tiistaille, siis eiliselle päivälle.
Löytyi. Ja vieläpä business-luokasta.
Erotuimme melko hyvin muusta liikemiesluokassa lentävästä sakista. Lentoemot hiffasivat heti, että jätkät on tulossa jäätiköltä.
Minulla oli sukka-ongelma. En voinut pistää sukkia jalkaan, sillä ne haisivat todella pahalle, siis ihan oikeasti.
ratkaisin ongelman Miami Vice-tyyliin menemällä pisnekseen lenkkareilla ilman sukkia. Ja otin lenkkarit pois jalasta eli olin paljain jaloin.
Se ei oikein sopinut Air Greenlandin pukeutumistyyliin. Lentoemo katseli ohimennessään pari kertaan nyrpeästi kovia kokeneista jalkojani; en siis yrittänyt mitenkään peitellä sukattomuuttani, ehkäpä päin vastoin.
Hetken kuluttua minulle tuotiin käteen lentoyhtiön sukat ja toive, että käyttäisin niitä. No problem.
Ruoan ja siihen kuuluvien juomien nauttiminen oli tuskaista. Huulet ovat sanalla sanottuna paskana. Alahuulesta roikkuu erilaisia roippeita. Jäätikön kova auringonpaiste, kuiva ja kylmä tuuli ovat sen saaneet aikaan ja siihen olisi pitänyt tietty puuttua ennen jäätikölle lähtöä. Sinkkipasta -niminen aine olisi tehonnut, mutta nyt oli jotain Betadinea, joka on aikamoista linnunmaitoa.
Aurinkovoide toimi sairaan hyvin. Inuiititkin kyselivät avenen perään joka päivä. Se ei hyydy kovassakaan pakkasessa.
No niin, tätä kirjoitetaan siis jo kotoa käsin. Viime yö käkittiin Köpiksen lentoasemalla ja yritimme syöfdä paljon epäterveellistä ruokaa, jotta lihotuskuuri lähtisi hyvin käyntiin.
Jatketaan kirjoittelua huomenna ja tulevina päivinä jaan täällä kuviakin reissusta.
Kiitos, kun olette olleet mukana. Arvostan.