Kaasu pohjassa

/in /by

Vaikka olen luonteeltani optimisti, niin yhden asian suhteen olen pessimisti.

 

Olin keskiviikkona Ylen Radio Suomen haastattelussa. Sen aikana toimittajat kysyivät suhtautumisestani ilmastonmuutokseen ja sen tuomiin vaikutuksiin.

 

“Ajamme kaasu pohjassa kohti Karjalan mäntyä” oli vastaukseni. Ei nyt ehkä ihan briljantein vastaus, mutta se nyt tuli suusta silleen spontaanisti.

 

Ihminen on sellainen kun on. Loputtoman ahne ja isojen asioiden edessä taipuvainen näpertelyyn.

 

Monet ovat huolissaan siitä, mihin ilm.muutos voi johtaa. Huolet häipyvät siinä vaiheessa, kun viereisessä kaupassa jaetaan ilmaisia ämpäreitä.

 

Uskon, että vasta katastrofit saavat muutoksia aikaan.

 

Näin tapahtuu myös yksilötasolla tai yrityksissä. Nähdään vaaran merkit, mutta niihin ei reagoida. Näperellään pienten asioiden parissa, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.

 

Muutos vaatii rohkeutta. Kuinka monta rohkeaa päättäjää tiedät? Siis sellaista, joka uskaltaa toimia yleistä mielipidettä vastaan.

 

Tässä Ylen aamuteeveen haastattelu. https://areena.yle.fi/1-50168984

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitkeyttä

/in /by

Jäävuori-illuusio kuvaa sen minkä ihminen näkee, mutta etenkin sen, mitä mitä ihmiset eivät näe.

 

Jäävuoresta näkyy ihmis-silmään noin 10%. Loput 90% on veden peitossa.

 

Jäätikön ylityksestä näkyy suurelle yleisölleeli 10%, mutta ne asiat, joita lumikentän ylitys vaati, eivät (tietenkään) näy.

 

Puhuin tästä asiasta mm.keskiviikon luennollani. Otetaan esimerkki.

 

Kova työ. Harva tietää, kuinka paljon kovaa työtä tavoitteen saavuttaminen vaatii.

 

Kuinka moni on valmis tekemään kovaa työtä tavoitteensa eteen?  Halutaan kovasti olla jotain, mutta kun tulee se työnteon hetki, niin…joku tässä sanoikin, että “ennen haluttiin tehdä jotain, mutta nyt halutaan olla jotain”.

 

Yksi asia jota kova työ kehittää on sitkeys. Siitä on ainakin omassa duunissa hyötyä. Periksi ei voi antaa, vaikka olosuhteet olivat kuinka sinua vastaan.

 

Miten sitkeyttä voi kehittää? Tekemällä kovasti sellaisia töitä, jotka edistävät sitkeyttä.

Tällöin asioita ei tehdä helpoimman vaan ihan tarkoituksella vaikeimman kautta.

 

Yksinkertainen esimerkki. Nurmikon ajo. Rautakaupoista löytyy siihen helppoja ratkaisuja. Jopa lähes ajatuksen voimalla toimivia nurtsin leikkaajia..ja on siellä kaupan perimmäisessä nurkassa kauramoottorilla toimivia old school -kelaleikkureita.

 

Minulle nurmikon ajelu on yksi sitkeyttä kehittävä harjoitus. Voisin tehdä sen modernilla tavoin kuluttaen siihen murto-osan nykyisestä ajasta.

 

Mutta, kelaleikkurilla siitä tuleekin sitkeyttä (ja kuntoa) kehittävä treeni.

 

Tällaisia valintoja on tehtävä, jos halutaan olla vaikkapa pitkiä matkoja jolkottava seikkailujuoksija. Tehdään asiat “Hard Way”.  Hiki korvaa deodorantin.

 

https://www.youtube.com/watch?v=z8Y-aVZAr8s

 

Olen postannut oheisen videon jo kertaalleen, mutta kerta vielä.

Siinä 89-vuotias ultrajuoksija Bob Hayes kertoo lyhyesti elämästään minidokkarissa “The Hard Way”. Lähes ysikymppinen Bob kantaa karjalle heinää kuin nuori poikanen. Ei taitasi Bobilta käydä pitkän matkan juoksu, mikäli hommat tehtäis helpoimman kautta.

 

 

 

 

 

 

Äänessä

/in /by

Olen tänään ollut äänessä monessa eri paikassa.

 

Aluksi Ylen aamtelkkarissa, jossa keskustelu ohjautui jäätikköalueilla tapahtuviin ilmastomuutoksiin. Ja hyvä niin, sillä se toimi eräänä päämotiivina koko jäätikköseikkailulle.

 

Sen jälkeen ajoin nasta laudassa Lahdentietä kohti Pornaista, jossa eräs yritys piti TYKY-päiväänsä. Ja olin sielläkin äänessä, vierailevan puhujan roolissa.

 

Äänen käyttäminen jatkui vielä klo.14.00, jolloin olin vieraana Yle Radio Suomen lähetyksessä.

 

Esiintymiset ovat ihan hauskoja. On mukava tavata toimittajia (ja taustalla toimivia henkilöitä) ja tutkailla vaikkapa sitä, miten ohjemia rakennetaan siellä kulissien takana. Olenhan ollut media-alalla itsekin jo muutaman vuosikymmenen.

 

Pikku metsälenkkikin tuli tehtyä. Pian lienee ensimmäisen juoksulenkin aika.