Liikenneruuhka
Olen katsellut kutoskanavalta Mount Everestistä kertovaa TV-sarjaa, jossa ryhmä vuorikiipeilijöitä yrittää kavuta maailman korkeimman vuoren huipulle.
Vaikka en ole harrastanut kiipeilyä, niin olen saanut muutamalta kaverilta jonkin sortin käsityksen siitä, mitä Everestillä tapahtuu. He kun ovat huiputtaneet melkoisen määrän muitakin kasitonnisia.
Olen ollut yllättynyt, kuinka huonossa hapessa(!) olevia kiipeilijöitä Everestillä luuhaa ja kuinka heikoilla taidoilla he ovat matkaan lähteneet.
Vuoren ensimmäisenä valloittanut Hillary (ja mukana oli tietty Tenzing) vertasi Everestin huiputusta rannalla kävelemiseen. Se ei siis tarjoa juurikaan haastetta ammattikiipeilijälle, mainetta toki.
”Mount Everest vetää niin paljon kaupallista toimintaa, että en pidä sitä enää vuorikiipeilynä. Siitä puuttuu kiipeilyn tarjoama haaste ja luonnonrauha.” sanoo Veikka G. ja jatkaa….
“Kaupallisessa toiminnassa asiakas ei aina välttämättä ymmärrä, millaisia riskejä vuorikiipeilyyn liittyy. Ääriolosuhteissa täytyy selviytyä, vaikka opas ei pitäisikään joka hetki kädestä kiinni”.
”Tänä päivänä vastuu ulkoistetaan nätisti muille. Tosipaikan tullen jokainen on lopulta omien taitojensa varassa”. VG tietää mistä puhuu.
Otin tämän Veikan lausuman esille siksi, että eräs tuotantoyhtiö kysyi vastikään, että voisivatko he lähettää kuvaajan mukaan seuraavalle jäätikköjuoksulle. Vastasin, että se ei valitettavasti sovi.
Ammattikuvaajan toimesta saisimme hienoja kuvia, mutta samalla riskit moninkertaistuisivat. Lämpimälle aavikolle voisin hyvin ottaa ulkopuolisen henkilön messiin, mutta jäätikköolosuhteet ovat paljon rajummat.
Tämän viikon treenit ovat sujuneet duurivoittoisesti. Kolmena peräkkäisenä päivänä 1h45 minsan lenkit.