A run with Mr.Dillinger – Jukka Viljanen

Armeija (ja pitkän matkan juoksija) marssii vatsallaan.

Mutta liika on (joskus) liikaa.

Olin vuosi sitten keväällä “tois puolella palloa” valmistelemassa sitä joskus koittavaa aavikkojuoksua. Tukitiimini pomo “Herra M” oli kutsunut minut lounaalle perheensä luo.

Olin hövelisti myös lupautunut lenkille suurlähettilään kanssa.

No, senhän tietää miten siinä kävi. Herra M´n vaimo syötti minua sen kaksi tuntia, kun “olet noin laihakin”. Aina kun lautanen tyhjentyi, niin lisää tuli. Ja ruokalajeja oli alkuruasta pääruoan kautta jälkkäriin. Ja sen päälle vielä kahvit pikku makean seurassa.

Läksin sieltä suoraan suurlähetystöön, jossa lähettiläs odotti minua jo lenkkikamat päällä. Edessä oli 1,5h lenkki. Meinasin, ihan oikeasti, oksentaa pari kertaa lenkin aikana.

Söin maanantaina lounaaksi ison pizzan. Dillingerin.

Siitä parin tunnin kuluttua lähdin lenkille. Dillingerin kanssa. Oli taas kohtuu ähky olo. No, siitä huolimatta jaksoin taivaltaa yli 2h lenkkipolulla. Suolaisesta pizzasta johtuen jano oli melkoinen. Aloinkin jo katsomaan vesilätäkköjä sillä silmällä…

Jatketaan ruoan parissa. Ennen tätä syksyä ei ole tullut mieleenkään poimia pihlajanmarjoja, mutta nyt niitä on pakastin, jollei nyt täynnä, niin ainakin puolillaan. Kandee poimia.

https://yle.fi/uutiset/3-9826825

Eilen tuli vedettyä 14.lenkki putkeen ilman lepopäivää. Tänään aion loikoilla.