Elokuva
Perjantai-iltana tuli Yle Areenasta elokuva, jonka pääosassa oli Jack Nicholson.
En olisi muuten katsonut filkkaa, mutta kun sen esittelytekstissä oli maininta, että se on kuvattu (osin) Saharassa, joten pakkohan sitä oli tsiigata.
Maisemia katsellessa arvelin, että kuvaukset on tehty Libyassa. Veikkaus meni vähän pieleen, mutta ei paljoa.
Sain netistä kaivettua tiedon, jonka mukaan filkka oli kuvattu Chadissa (Tsad) 1970 luvulla. Kyseisen maan pohjoisosa kuuluu Saharaan ja rajavaltiona on…Libya.
Kukaan hullu ei mene tänä päivänä kuvailemaan Chadiin, sillä tietojeni mukaan it´s pretty crazy down there.
Suunnitellessani Saharan halkijuoksua sain varmaa tietoa siitä, että Libyan ja Chadin raja-alue on vahvasti miinoitettu. Ja on muuten edelleen. Muussa tapauksessa olisin voinut valita sen reitin, sillä siellä on todella kaunista; komeita dyynejä ja myös hienoja vuoristoalueita.
Tässä kuva Libyan puolelta. Se on kauneinta Saharaa, jonne ei ole tällä hetkellä valitettavasti mitään asiaa kiitos mm.erään Nobelistin (rauhan sellaisen..).
Helposti juostava, konstailematon, mutta toimiva kokonaisuus. Mikä se on?
Sarva Xirec-maastokenkä, jossa on 15 nastaa. Pito on helkutin hyvä liukkaillakin kallioilla. Uskon, että yhä useampi maastojuoksija käyttää tulevina vuosina nastoitettuja kenkiä myös kesällä, sillä niin ylivertaiset ominaisuudet niillä on useimpiin perinteisiin maastokenkiin verrattuna..varsinkin pidon suhteen.
Kuten olen aiemmin sanonut, niin vielä seitsemän kahdeksan vuotta sitten en olisi uskonut, että juoksen suuren osan lenkeistäni nastareilla. Niin paljon ne ovat kehittyneet etenkin mukavuuden suhteen, mutta tärkeistä ominaisuuksista tinkimättä.
Markkinoilla on myös kohtuullisen onnettomia nastakenkiä. Sille listalle pääsee, jos nastoja ei pohjassa ole kuin nimeksi. Tämän päiväisissä kengissäni niitä on 15 kpl, muissa kengissäni jopa 19.
Mikäli polulla on mutaa reilusti, niin siinä ei nastakaan auta. Tänään sitä mutaa oli tarjolla tosi reilusti yli kahden tunnin edestä.
