Esimerkin voima
Rion kisojen jälkeen on ollut julkisuudessa paljon parran pärinää siitä, miksi suomalaiset eivät pärjänneet olympialaisissa.
Yleensä tikun nokkaan ja syytetyn penkille nostetaan joku yksittäinen henkilö, tässä tapauksessa Mika Kojonkoski. Monisyiseen ongelmaan halutaan siis yksinkertainen vastaus.
No, sitä (toisaalta) saa mitä tilaa. MK taisi taannoin, heti valintansa jälkeen sanoa, että “tulos tai ulos”. Ja lisään tähän vielä sen, että maamme urheilujärjestelmä(-kin) kaipaa suurta rakennemuutosta, mutta ei se ihan päivässä tai kahdessa tapahdu. Ollaan me suomalaiset sen verran sarvikuonoja.
Jenkkien pitkän matkan juoksu tipahti jossain vaiheessa lähes kehitysmaa-tasolle. Tilanne oli vähän sama kuin Suomessa..no ei nyt ihan sama, mutta yritän löytää (vaikka väkisin) punaisen langan näiden kahden maan välille.
Molemmilla maalla on kunniakas menneisyys; on Nurmea, Vireniä, Prefontainea ja niin edelleen. Hölkkäbuumi on ollut ja on edelleen voimissaan. On tullut kaupungistumista ja sitä kautta henkistä ja fyysistä läskistymistä.
Jenkkien yliopistoissa on tietty vahva juoksukulttuuri, joka jauhaa jatkuvalla syötöllä potentiaalisia huippujuoksijoita, mutta unohdetaan tämä nyt hetkeksi.
Luin Runners Worldistä artikkelin, jossa kerrottiin syistä, joilla amerikkalaiset juoksijat napsivat mitaleita Rion olympialaisista.
Jos puhutaan sallituista keinoista, niin ainakin vuoristoharjoittelun määrää on lisätty. Ja vuoristo-olosuhteita heiltä löytyy ihan omasta takaa, toisin kuin meiltä.
Oheisen artikkelin (mielestäni) mielenkiintoisin osa keskittyy siihen, kuinka amerikkalaiset keskittyivät kisasuoritukseen. Heillä oli Riossa oma basecamp, jossa kukin urheilja saattoi mahdollisimman “stressittömässä” tilassa keskittyä itse kisasuoritukseen. Jenkkien omassa perusleirissä oli oma kokki, fysioterapautti jne. Harjoitukset saatettiin viedä läpi ihan samanlaisella mondolla, jota käytettiin Rion olympiastadionilla.http://www.runnersworld.com/olympics/why-us-distance-runners-won-so-many-medals-at-the-2016-olympics
Tätä kutsun viimeisen päälle tehdyksi, huippuammattimaiseksi valmentautumiseksi kohti kauden pääkisaa. Ehkä mekin voisimme tehdä näin, jos byrokratiaa vähennettäisiin merkittävästi ja resurssit kohdennettaisiin urheilijoihin..eikä esim.huippu-urheilujohtajan synttärilahjaan.
Tämä oli hieman halpa heitto, mutta minkä signaalin se antaa urheilijoille, jos urheilujohtaja saa (lehtitietojen mukaan) ostaa itselleen (urheiluun suunnatuista varoista) synttärilahjakseen arvokkaan maastopyörän, kun yksittäinen urheilija joutuu venyttämään kukkaron nyöriä päästäkseen esim.ulkomaan leireille.
Suomalaiset urheilujohtajat ja muutkin vastuunkantajat, tässä mietelause, jonka pitäisi olla huoneentauluna:”Example is not the main thing in influencing others. It is the only thing.”( Albert Schweitzer )
No joo, se siitä Siirrän nyt fokukseni aamun lenkkiin jossa seuranani on suurlähettiläs, joka on jeesannut minua kohti seuraavaa unelmaani. Siihen hoo-hetkeen pitäisi olla jo alle 3 kk.
