Iltalenkki
Juoksen normaalisti lenkkini aamulla tai viimeistään iltapäivällä.
Eilisestä aikataulusta johtuen juoksutreeni ajoittui vasta loppuiltaan. Onneksi.
Pimeässä pakkassäässä oli nimittäin todella hauska juosta. Ensinnäkin, oli erittäin hiljaista. Muutamaa koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta en nähnyt ristin sielua.
Kuuntelin vain lenkkareistani syntyvää ääntä. Juoksufiilis oli niin hyvä, että välillä oli vaan pistettävä ns.hanaa.
Kunto tuntuu tällä hetkellä melko hyvältä. Paremmalta, kun vuoisi sitten tähän aikaan. Luulen, että olen löytänyt hyvän harjoitusrytmin.
Viikonlopun vähän yli kolmen tunnin maastolenkit ovat tehneet todella hyvää. Sen päälle on tullut hieman toinen viikonlopun lenkki, pari semi-pitkää lenkkiä ja kaksi lyhyempää kiskaisua.
Olen jättänyt juoksematta Nuuksion jyrkimmät ylämäet; ne ovat nimittäin nilkoille ja pohkeille äärimmäisen rasittavia koettelemuksia.
Duunikaverini Paunosen Ari from Juoksija-lehti muistutti minua jo vuosia vuosia sitten, ettei ylämäkivetoja kannata tehdä liian jyrkkään ylämäkeen.
Uskoin miestä, mutta vasta monta monta vuotta myöhemmin:-) Olen siis kävellyt rivakasti kaikista jyrkimmät Nuuksion mäet ja aktivoinut kävellessä pakaralihaksia. Samalla voi juoda ja heittää huuleen vaikkapa energiageeli.
Edellä mainitusta syystä johtuen olen saanut syksyn aikana lisää voimaa jalkoihin. Metsässä tehdyt “rommellukset” ovat myös antaneet jerkkua jalkoihin.
Olen kantanut puupöllejä, työntänyt painavia kottikärryjä upottavassa mutavellissä. Se on ollut todellä hyvää treeniä koko kropalle.
Jos kaikki menee kuin elokuvissa, niin juoksen aavikolla tammi-helmikuun aikana. Miten treenaan noin kaksi seuraavaa kuukautta?
Don´t fix it, if it is not broken. Se pätee vanhoihin taloihin ja miksei myös (en nyt sano wanhaan, mutta jo elämää nähneeseen..) juoksijaankin.
Suomeksi sanottuna, aion jatkaa samalla tiellä myös loppuvuoden ajan. Kuuntelen aktiivisesti kehoa ja jos jotain pitää muuttaa, niin se muutetaan. Piste.
Tänään juoksen kahden tunnin lenkin ja teen lihaskuntotreeniä.
