Talvijuoksua

Jos koskaan, niin nyt on kelit haastavimmilaan ainakin juoksijan silmälasien läpi katsottuna.

 

Ei ehkä tulee mieleen, mutta routainen maa on vähintään yhtä kova kuin betoni. Se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon, sillä betoni on juoksualustoista kaikkein eniten jalkoja kuormittava alusta. Tähän kun vielä lisää liukkauden ja epätasaisen alustan, niin ei ihme, jos lenkin jälkeen jalat ovat kipeät.

 

Ottaessani ensimmäsiä sunnuntailenkin askelia, niin pohkeissa juipersi todella vahvasti. Ensimmäinen mielikuva toi mieleen Kalaharin autiomaan ylityksen vuonna 2010, jolloin aamun ensi kilometrit tuntuivat pohkeissa todella kipeiltä. Heti, kun pohjelihas lämpeni, niin olo nuuttui paremmaksi.

 

Niin kävi tänäänkin. Oli pistänyt (ihan tarkoituksella) jalkaani upouudet New Balance 1080-kengät, jotka ovat vaimennukseltaan yhtä pehmeät, kuin jousitus loistoauto Cadillacissa.

 

Päätin lenkin aikana, että otan seuraavalle aavikkojuoksulle mukaan vähintään 7-8 paria kenkiä. Saharassa oli viisi paria, mutta ne olivat kaikki samaa merkkiä ja mallia. Tähän tulee muutos. Aamulla, kun jalat ovat kipeät ja kankeat, niin pistän jalkaani Cadillacit. Myöhemmin aamupäivällä voin vaihtaa kengät vauhdikkaampiin Ferrareihin.

 

Tämän päivän (hieman yli 2h) lenkille tunnusomaista oli hemmetin kova tuuli ja liukkaus. Laurinlahdessa, noin 50 metrin päässä, iso puu katkesi läheltä juurta ja tuli jyskyen alas. Soukanniemessä sai ihan oikesti tsempata, että pääsin eteen päin. Kädet vispasivat ja jalat liikkuivat, mutta etenemistä ei juuri tapahtunut:-)

 

Uudet kengät tuntuivat hyviltä, sillä niillä on helppo juosta. Jos nyt yhden vinkin annan kanssajuoksijoille, niin voisi olla hyvä vaihdella kenkamallia aina silloin tällöin. Jos käytössä on vankat ja tukevat kengät, niin niille voisi hommata kaveriksi kevyemmät jalkineet.

 

Aika moni juoksuvamma saa alkunsa siitä, että juoksijan jalkalihakset passivoituvat ja aikaa myöden myös surkastuvat. Tämä aiheuttaa (pitkässä juoksussa..) ongelmia.