Punaiset posket
Tänään saattoi olla tämän talven kylmin juoksulenkki. Juoksin kaverini kanssa 2h20 minuuttia pääasiassa Kirkkonummen puolella. Näimme lenkin aikana mm. ison peuralauman ja aasin. Tämä jälkimmäinen seistä nökötti hevosten seurana Herlinien mailla.
Pidän maanantaina yhden yritysluennon ja tämä antaakin minulle hyvän aasinsillan jatkaa viime viikonloppuna aloittamaani “juttusarjaa” Asennetta Peliin -kirjasta.
Kirjan luvussa kolme puhutaan asenteesta. Pohjoisnavalla sattui episodi, jossa päättäväisestä asenteesta oli hyötyä. Kerron tämän episodin lyhyemmällä kaavalla kuin kirjassa.
Yksi kilpakumppanini, brittiläinen Robert, oli mennyt naimisiin pari viikkoa ennen Pohjoisnavan matkaa. Uusi sormus kiilsi (ja heilui) sormessa. Kävi niin, että Robertkin joutui käymään vessassa. Se ei ollutkaan ihan tavallinen toiletti, vaan keskellä Pohjoisnapaa seisova peltihökkeli, joka oli kuvottavan epäsiistissä kunnossa.
No, sinne se Robertkin viimein meni, kun hätä oli tarpeeksi suuri. Siinä vasemmalla kädellä pyyhkäistessä sormus tippui lietteen sekaan. Me muut olimme messiteltassa, jonne Robertikin tuli ja hän oli (aiheesta) huolissaan. Kotiin ei ollut menemistä ilman sormusta.
Lähdimme yksissä tuumin vessaan katsomaan mitä olisi tehtävissä. Robert päätti hypätä pöntön reiästä lietteen sekaan, jos joku (tai jotkut) pitävät jaloista kiinni. Näin myös kävi. Robert hävisi mustaan aukkoon joksikin aikaan, kunnes pöntöstä kuului iloinen huuto. “Se löytyi”!.
Meitä oli Pohjoisnavalla monenlaista sakkia. Osa oli sellaisia, etteivät he edes voineet mennä vessaan ja sitten oli Robert, joka oli valmis hyppämään jopa ulosteen sekaan.
Kerron “asenne”-luvussa, kuinka meistä monet haluavat tehdä asiat vain keskinkertaisesti.Mitä se keskinkertaisuus tarkoittaa?
Positiivisesti ajateltuna se on parempi kuin huono, muta totta puhuen se on paljon huonompi kuin hyvä!
Keskinkertaisuus on laiskuutta. Mielestäni sen on ajan tappamista.
Monet arvostavat mukavuutta enemmän kuin ponnistelua. He tekevät asiat aina samalla tavalla kuin ennen ja saavat palkinnoksi saman tuloksen.
Se johtaa keskinkertaisuuteen ja hyvät ystävät se taas johtaa TYYTYMÄTTÖMYYTEEN. Elämän yksitoikkoisuus ja tylsyys on palkinto liiallisesta varovaisuudesta.
On sanottu, että “jos aiot olla jotain muuta kun mihin kykysi antavat myötä, olet todennäköisesti onneton koko elämäsi ajan”.
Monet eivät pidä työstään, mutta eivät tee mitään sen asian eteen. Todennäköisesti vain valittavat asiasta.
Halu muutokseen on hyvä startti, mutta päästäkseen tavoitteeseen on aloitettava venyminen sitä kohti.
