12 viikkoa
Tutustuin vuonna 2010 erääseen espanjalaiseen heppuun, Albert Boschiin. Hän on kiivennyt Everestille, hiihtänyt etelänavalle, juossut aavikoilla, ajanut lukemattomia kertoja Dakar-rallissa jne.
Meillä oli Albertin kanssa yksi yhteinen projekti, josta keskustelimme erään pitkän viikonlopun ajan Lontoossa viitisen vuotta sitten. Tiimissä oli mukana Greg Maud ja belgialainen kaverimme Marc De Keyser, jonka päiväduuni on yksi erikoisin, minkä tiedän. Hän on meteorologina etelämantereella.
No, meidän oli tarkoitus suunnitella ja toteuttaa jotain sellaista, jota kukaan ei ole aiemmin tehnyt. Suunnitelma ei koskaan toteutunut, mutta voi vielä toteutua, joten pisän siitäkin suuni kiinni. Kuten tiedätte, en halua huudella keskeneräsistä asioita. Muuten saan jatkuvasti vastailla kysymyksiin, milloin sä nyt sitten lähdet sinne tai tuonne…
Albert on käsittääkseni aika tunnettu henkilö Espanjassa, tai ainakin Kataloniassa. Hän sanookin olevansa katalonialainen, eikä espanjalainen. No, se jo on toinen tarina.
Hän nyt kuitenkin lähettää minulle viestin aina kun on kirjoittanut jonkun blogikirjoituksen nettisivulleen.
Kävin tänään (pitkästä aikaa..) Albertin kotisivulla ja huomasin siellä artikkelin, josta olen itsekin joskus kirjoittanut. Itse asiassa tämä tarinahan oli Juha Hietasen kirjoittamassa “seikkailujuoksija”-kirjassa. Sieltähän se Albert on sen kopioinut:-)
Se on kuitenkin hienompaa, kun se on kirjoittanut esp..eikun katalonialainen seikkailusankari, joten tässä se on:
http://www.albertbosch.info/en/blog/2015/466/
Kyse on siis australialaisesta sairaanhoitajasta Bonnie Waresta, joka teki töitä kuoleman portteja kolkuttelevien potilaiden kanssa. Siinä jutellessaan potilaiden kanssa tuli varmaan höpöteltyä aika lailla henkeviä ja kuinka ollakaan, Bonnie havaitsi viisi (5) asiaa, joita saattohoidossa olevat potilaat ottivat keskusteluissa esille. Hän kirjoitti niistä kirjan “The top five regrets of dying”, josta tuli pahuksen suosittu opus.
Mitkäs nämä viisi asiaa ovat, jotka risoivat Bonnien potilaita sen lisäksi, että matkamittari oli tulossa täyteen? Tässä lista a´la A.Bosch:
1. I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me. Kuinka moni kokee piston jo tässä kohtaa? Onko minulla rohkeutta elää sellaista elämää, jota todella haluan elää, vai sellaista, jota muut odottavan minun elävän?
2.I wish I hadn’t worked so hard.
3.I wish I’d had the courage to express my feelings.
4.I wish I had been more in touch with my friends.
5.I wish that I had let myself be happier.Fear of change and responsibility made them living far from true happiness. A large majority said that if they would live again, they would be more brave taking more risks. Just niin!
Bonnien potilaat saatttoivat katsoa vain peruutuspeiliin, sillä heillä oli keskimäärin 12 viikkoa elinaikaa. Jos he olisivat voineet kääntää kelloa taaksepäin, niin he olisivat muuttaneet monia asioita. Mutta nyt se oli liian myöhäistä.
Ei tästä sen enempää. Luulen, että asia tuli selväksi.
