Kramppi
Eilisen lenkin aluksi oli käydä köpelösti. Olin juossut vajaan kilometrin, kun tunsin oikeassa pohkeessa voimakkaan kivun, krampin. Meinasin tipahtaa siltä seisomalta alas. Tein muutaman nopea venytyksen ja hieroin varovaisesti kipeytynyttä kohtaa ja jatkoin varovaisesti matkaani odottaen, josko sieltä on tulossa kramppeja ihan sarjatulella. Näin ei onneksi käynyt ja sain juosta seuraavat kaksi tuntia ihan rauhassa. Tämä oli muistini mukaan ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen..)kerta, kun sain krampin kesken juoksun. Nyt sunnuntai-aamuna pohje on hieman hellä, mutta ei kipeä.
New Yorkissa, tuossa kulttuurien sulatusuunissa, voi (kuulemma) lenkeillään nähdä yhtä sun toista. Kuuluisassa Central Parkissa järjestetään myös kalsarijuoksu, johon osallistuu New York Timesin mukaan noin 500 henkilöä. He ovat lähes kaikki ihan aktiivijuoksijoita ja thriathlonisteja, jotka tykkäävät juosta 1,7 mailia värikylläisissä kalsareissa ja rintsikoissa jne.
Tietääkseni Roskilden festivaaleilla järjestetään juoksukisa, jossa asu on vapaa, mutta ei pakollinen..eikä edes toivottava.
Täällä Suomessakin pärjää vähissä vaatteissa, mikäli seuraavan viiden vuorokauden sääennustetta on uskominen. Tuleva viikko on melko lämmin ja se sopii vallan mainiosti,sillä treenaan (ja elän) kaikista mieluiten +20 asteen olosuhteissa. Nyt minun on vain pidettävä nestetasapainosta parempaa huolta, sillä eilinen kramppi viittaa riittämättömään nesteen ja ennen kaikkea mineraalien saantiin. Otin lauantai-iltana myös yhden magnesiumtabletin. Just in case.
