Nuuksion testilabra

Huippu-urheilijoille erilaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat olleet jo vuosikymmeniä ihan arkipäivää.

Minulla on omat “ei-tieteelliset” metodini mitata kuntoa. Ylämäkijuoksut ovat siitä hyvä esimerkki.

Perjantaina oli hyvä hetki testata tämän hetken kondista.

Jos numerot eivät valehtele, niin sama juttu ylämäkien kohdalla.

Juoksin aluksi leppoisalla tahdilla 25 minuuttia.

Sen jälkeen oli vuorossa mäki numero 1., joka on todella jyrkkä.

“Tuntuupa yllättävän helpolta” oli ensimmäinen reaktio.

Pidin mäen päällä (polviin nojaamatta) minuutin pituisen palautuksen ja juoksin kohti seuraavaa haastetta.

Mäki numero 2. olikin tasan 5 minuuttia kestävä runttaus.

No, runttaus on liioiteltu ilmaisu, sillä pyrin juoksemaan ylämäet höntyilemättä ja aika hyvin siinä onnistuinkin.

Viimeinen ylämäki (3) koitti täällä Solvikissa.

Kotitien mäki on pituudeltaan 470 metriä ainakin juoksukaverin mittauksen mukaan.

Sen alkupää on pahuksen jyrkkä ja siinä menikin jo jalat hapoille, mutta hapot huuhtoutuivat nopeasti pois, joten juoksua oli helpohko jatkaa.

Mäen päälle noustuani kello näytti 2min 35 sekuntia.

Olen juossut sen kesällä kahteen minuuttiin. Ensi kesänä menee muuten sen alle, se on varma!

Lopputulema on se, että aika hyvillä mielin tässä voi olla etenkin, kun eletään vasta tammikuuta.