Hylätty!

Sitä saa mitä tilaa.

Sain pankiltani kevään vai oliko jo talven aikana pyynnön täyttää verkkopankissa tunnistautumistietoja pikku firmaani liittyen.

Se jäi tietenkin tekemättä. Olen umpisurkea näissä asioissa….

Kaikenlaiset kaavakkeiden täyttöön liittyvät asiat saavat osakseen inhon väristyksiä. Niin siis tämäkin.

No, minkä taakseen jättää niin sen edestänsä löytää.

Pari päivää sitten tarjosin asiakkaalle lounaan. Kun tuli maksun aika, niin firman kortti ei toiminutkaan. Maksoin sen henk.kohtaisella kortillani, joten en joutunut tiskaamaan.

Onneksi minulla on pankissa aivan loistava yhteyshenkilö, joka on pelastanut minut pulasta mm. keskellä Saharan autiomaata.

Soitin Markolle (iso kiitos!) ja hän lähetti jo vartin kuluttua viestiä, että hoida (pakollinen) tunnistautuminen ja sen jälkeen kortti taas futaa.

Marko siis pelasti minut ja Saharan halkijuoksun.

Olin juoksemassa keskellä Saharaa, kun tiimini jäsen kaarsi autolla vierelleni ja kertoi, että sat.puhelimen toisessa päässä on Mauritanian yhteyshenkilö. Olin tuolloin jolkottamassa vielä Marokon puolella….

Kaveri ilmoitti, että sovittuja rahoja ei ole kuulunut. Mies uhkasi, että tiimi ei ole rajalla vastassa ellei rahoja ala kuulumaan.

Olin hoitanut maksun ihan asianmukaisesti.

Juoksu keskeytyi ainakin tunniksi. Istuin siinä hiekkadyynillä hieman “harmistuneena”.

No, siinä oli turha jäädä sen asian kanssa marisemaan. Soitin hyvälle frendilleni Markolle pankkiin ja hän alkoi välittömästi hoitaa asiaa.

Hän lähetti mauritanialaisille kopion suoritetusta maksusta.

Homma saatiin hoidettua, mutta kyllä siinä pumppu löi pari kertaa tyhjää. Ilman Markoa maurit eivät olisi olleet siellä vastassa ja juoksu olisi saattanut mennä persiilleen.