Intiaani?

Luin Adventure Journalista artikkelin “Keep (Running) simple, stupid”.https://adventure-journal.com/blogs/news/keep-running-simple-stupid?fbclid=IwAR1pcFyDWzIPmECe5HqvWePIqTemOvVRk_xehbjUpq4mAXBiexrJClJVxiY

“Running became increasingly complicated by gear and metrics and comparisons and routes and races and form and nutrition and data and decisions and ethics and aesthetics and style…All mostly unnecessary, and some entirely pointless”.

Simppelistä asiasta tehdään monimutkasta.

Kun menin vuonna 2004 töihin Juoksija-lehteen, niin lehden toimittaja Seppo Anttila kutsui minua “intiaaniksi”.

Otin sen suurena kohteliasuutena.

Haistatin paskat kaikille kehoa mittaaville vekottimille ja muille härpäkkeille.

Halusin vain juosta.

Pitää tässä monimutkaisessa maailmassa (edes) jonkun asian yksikertaisena.

En ole ikinä pitänyt suurista tapahtumista, joten on luonnollista, että kartoin niitä myös juoksijana.

Siksi suosioon nousseet maratonit eivät kiinnostaneet.

Piti keksiä siis jotain omaa.

Aavikot ja jäätiköt.

Ugh.