Tasapainoilua

Olen harjoitellut tavoitteellisesti 90-luvulta lähtien. Neljäs vuosikymmen on siltä osin siis menossa.

Näiden vuosikymmenten aikana olen seurannut useita ultrapitkiä matkoja juoksevia “kollegoja”.

Monet heistä ovat joutuneet lopettamaan uransa.

Juoksu on samperin kuluttava laji. Enkä puhu nyt kalorien kuluttamisesta, vaan kropan ja etenkin jalkojen.

Oheisen (Mehiläinen, ei sponsori..) artikkelin mukaan jopa yli puolet juoksijoista kärsin jokinmoisista rasitusvammoista.https://www.mehilainen.fi/lehdistotiedotteet/rasitusvammat-yleistyneet-juoksuharrastuksessa-40-70-harrastajista-karsii

Eräs merkittävimmistä syistä on liian yksipuolinen harjoittelu, joka on juoksijoiden helmasynti. Ja hei…been there-done that.

Yleensä tuo liian yksipuolinen harjoittelu muuttuu monipuolisemmaksi vasta pakon edessä.

Niinhän tämä formula toimii myös muussa elämässä; teemme muutoksia vasta, kun on ihan pakko.

Minun pitkän ajan tavoite on, että voin jatkaa juoksuharrastusta myös tulevina vuosikymmeninä. Olisihan se aika mageeta vetää pitkiä juoksusettejä vielä vaikkapa kasikymppisenä.

Se on siis unelma. Dream It-Plan It-Do It.

Täs on löydettävä ja itse asiassa (osin) löydettykin resepti, jolla tuo tavoite voi toteutua.

Se vaatii -monen muun asian lisäksi- tasapainoilua levon rasituksen välillä.

Tärkein asia on kuitenkin se, että juoksun …tai mitä sitten ikinä tekekään…on oltava hauskaa.

Se saattaa joiltakin kaiken treenaamisen ja hösäämisen keskellä unohtua.

Juoksen ja nautin tänään Pirttimäen maastoista.