Kirsi ja kaverimme Rauno osallistuivat Ylläs-Pallas-Hetta  -juoksukisaan, järjestäjänä NUTS.

 

Muutama asia kiinnitti huomiotani.

Yksi, polkujuoksun suosiolle ei näy loppua, päin vastoin. Ja miksi näkyisi, sillä sen verran koukuttavasta lajista on kyse.

Moni, joka on aiemmin (jopa) vihannut juoksemista, on menettänyt sydämensä poluilla taivaltamiseen.

 

Yhteishenki näissä kisoissa on jotain aivan ennen kuulumatonta ja uusia kavereita tulee oikealta ja vasemmalta.

 

Vertaan mielellään polkujuoksuyhteisöä vuorikiipeilijöihin. Jotain samaa heissä (meissä) on.

 

Juttelin maalialueella muutaman 134 kilsan juoksijan kanssa. He olivat hieman maansa myyneen oloisia. Se on toisaalta ymmärettävää, sillä kisa on myös henkisesti erittäin raskas.

 

Kerroin heille, että vain muutama ihminen koko planeetalta pystyy näin kovaan suoritukseen minkä te olette juuri tehneet!

 

Otaksun, että olemme ensi vuonna samoissa maisemissa samaan aikaan….

 

Olen päässyt taas hyvään treenimoodiin. Juoksin eilen ja tänään yli kahden tunnin lenkit. Otan helteen (juoksun aikana) positiivisen kautta. Mietin mitä etuja siitä on, mutta en funtsaile sitä, mitä mahdollista haittaa siitä on.