Vaisua oli…

/in /by

Pikkuisen oli Turussa vaisut yleisurheilukisat niin tunnelman kuin tulosten osalta.

 

Tuntui vähän siltä, kun kisajärjestäjät olisivat ladanneet paukut keihäskisaan, joka olikin hyvätasoinen, mutta….

 

Tunnelman lässähtämistä avittivat kuuluttajat, jotka eivät viitsineet juuri kertoilla, mitä kentällä tapahtuu.

 

Henkilökohtaisesti mukavinta oli katsoa pitkäjalkaisen Sara Kuiviston juoksua, jossa on sellaista kv.tason lennokkuutta. Juoksijatar on muuten seuraavan Juoksija-lehden kannessa. Topi Raitasen kolmen tonnin esteiden juoksu oli puolestaan aika tuskaisen näköistä….

 

Oikeastaan ainoa (vilusta väriseviä..)suomalaiskatsojia oikein kunnolla huudattanut suoritus oli keihäsmies-Helanderin yliastuttu heitto. Ja samoin Nooralotta Nezirin juoksu nostatti tunnelmaa.

 

Nostetaan kuitenkin hattua sille, että näinkin hienot kisat on Suomeen saatu. Jos vaan on mahdollista, niin kyllä minä paikan päällä aion seurata ensi vuotisiakin Paavo Nurmi-kisoja.

 

 

Aavikko?

/in /by

Suurlähettiläs, jonka kanssa olen järkännyt jo nelisen vuotta aavikkojuoksua, saapui muutama päivä sitten Suomeen.

 

Kirjoitin ensimmäistä kertaa (haaveitteni) aavikkojuoksusta jo vuonna 2013. Sen järjestelyt lähtivät rullaamaan seuraavana vuonna 2014.

 

Kävin tuolloin kohdealueella ensimmäistä kertaa. Tapasin mm. tukitiimini pomon ja hänen veljensä, joiden rooli retkikunnan järjestelyissä on todella merkittävä.

 

Tiimi, johon kuuluu olennaisena osana jo edellä mainittu suurlähettiläs, on painanut niska limassa duunia, että aavikkojuoksu toteutuu.

 

Juttelin eilen lähettilään kanssa. Ei ole ihan mahdotonta, etteikö juoksu voisi toteutua vielä tämän vuoden puolella.

 

Maanantai oli juoksun suhteen lepopäivä. No tai ainakin melkein..kävin kokeilemassa erästä kisakenkää, josta tulee juttu kesäkuun Juoksijaan.

 

Tänään on tiedossa vain penkkiurheilua. Lähdemme pienellä ryhmällä Turkuun katsomaan Paavo Nurmi Gamesia.

 

 

 

Oho

/in /by

Tänä vuonna Tukhoman maraton jäi väliin.

 

Olen ollut yhtenä Juoksija-lehden isäntänä varmaan yli kymmenellä Tukholman maratonreissulla, mutta tänä vuonna yhdet ylppärijuhlat veivät voiton. Toivottavasti taas ensi vuonna ollaan ruodussa.

 

Lehtitietojen mukaan parisen sataa juoksijaa on harhautunut reitiltä ja juossut liian lyhyen matkan.

 

Näin kävi meikäläisellekin Etelä-Afrikassa kahdeksisen vuotta sitten. Olin mukana erässä maastojuoksukisassa pari sataa kilsaa Kapkaupungista pohjoiseen.

 

Kisan kärkeen säntäsi heti alkupaukusta kaksi juoksijaa ja siinä seuraavassa ryhmässä oli kolme juoksijaa, joista olin yksi.

 

Seurasin kuin hai laivaa näitä samassa ryhmässä juoksevia ja harhauduimme jossain vaiheessa reitiltä. Tämä kävi ilmi kun juoksimme maaliin, sillä ne kaksi kärkikarjua olivat vielä matkalla.

 

No, diskaushan siitä tuli.  Etelä-Afrikkalaiset on kuuluja vieraan varaisuudestaan ja näin minäkin sain kisan jälkeisessä tilaisuudessa kaikenlaisia palkintoja, joita sponsorit olivat kisaan lahjoittaneet. Sieltä tuli sukkaa, lippistä ja niin edelleen. Ja hauskaa oli!