Nuuksioviikko

/in /by

Juoksin tänään jo kolmannen lenkin Nuuksiossa viikon sisään.

 

Kaksi edellistä lenkkiä kuului sarjaan “juoksuvalmennus”, mutta tänään mukana oli “vain” hyvä kaveri.

 

Tämä hyvä ystäväni on suurlähettiläs, jonka kanssa olemme tehneet neljä vuotta töitä aavikkojuoksun eteen.  Hän ehti jo tässä loppukesän aikana kotiutua asemapaikastaan tänne Suomeen, mutta työ aavikkoseikkailun puolesta jatkuu.

 

Olemme itse asiassa saaneet viimeisten viikkojen aikana projektiin ihan uuden vaihteen päälle.

 

Pidänkin todennäköisenä, että juoksen aavikon halki seuraavan 16 kuukauden sisällä. Se saattaakin olla viimeinen todella pitkä aavikkojuoksu, sillä sen jälkeen olen saavuttanut ne tavoitteet, jotka olen itselleni aavikkojuoksijana asettanut. Kun puhun pitkästä juoksusta, niin tarkoitan yli 1000 kilsan taivalluksia.

 

Ja onhan tässä edessä vielä Grönlannin jäätikön ylitys ja eikä nää seikkailut tähän lopu. Nuoriahan tässä vielä ollaan, vaikka peili kertoo jostain ihan muusta:-)

 

 

 

 

 

 

 

 

Porrastreeni

/in /by

Eilen keskiviikkona oli vuorossa toiseksi viimeinen Duunikunto-ohjelman kuvauspäivä ennen h-hetkeä eli Sipoonkorven polkujuoksukisaa, johon viisi ohjelmaan valittua henkilö osallistuvat.

 

Olimme alkuillasta kuvaamassa Malminkartanon jätemäellä…tai hienommin sanottuna täyttömäellä. Eilisen treenin aiheena oli porrasjuoksu ja täyttömäki tarjoaa siihen Helsingin pisimmät portaat, peräti 426 askelmaa.

 

No, ennen kuin voi juosta, niin on osattava kävellä.

 

Aloitimme siis kuvaukset tutustumalla oikeanlaiseen porraskävelytekniikkaan. Se on itse asiassa vaikeampaa kuin uskoisi.

 

Askelmia noustessa polvi ja varvas on pidettävä samassa linjassa. Usein näkee askeltajan jalan, lantion ja selän kiertyvän viereisen jalan puolelle.

 

Kiertyminen johtuu siitä, että kävelijä (tai juoksija) ei kykene aktivoimaan keskimmäistä pakaralihasta, joka toimii “lantion vakauttajana”.

 

Keskityimme eilisessä treenissä kahteen edellä mainittuihin seikkoihin…siis polven ja varpaiden linjaan ja pakaralihaksen aktivoimiseen. Kävelimme rappusia ylös hyvin rauhallisesti keskittyen oikeanlaiseen suoritukseen.

 

Olin kuvauspaikalla noin tuntia ennen kun kameraryhmä, äänittäjä, ohjaaja ja itse duunikuntolaiset saapuivat paikalle. Ai niin, onhan siellä aina mukana meikkaajakin, joka pistää pakkelia mm.seikkailujuoksijan lärviin. Ja sitähän kuulkaa menee…

 

Seurasin sen noin tunnin ajan muita paikalla olevia porrasjuoksijoita. Monelle heistä tuntui olevan tärkeämpää tehdä suoritus kovalla sykkeellä eikä niinkään keskittyä oikeanlaiseen suoritukseen.

 

Varsinkin monet paikalla olleet miehet halusivat vetää överit. Tyyli oli enemmän kuin vapaa eli jalat ja lantio vispasivat sinne sun tänne. Tiedän juoksijoita, jotka ovat saaneet alaselän huonoon kuntoon portaita kipittämällä. Ne alaselän kivut johtuvat todennäköisesti lantion huonosta pidosta.

 

Oikeanlaisen porrastekniikan opiskelulla avulla kehittyy myös paremmaksi juoksijaksi. Se keskimmäisen pakaralihaksen käyttö kun on hyvän juoksemisen ihan aa ja oo.

 

Tänään jatkuu juoksukoulu Nuuksion puolella.

 

 

 

 

Amakset sen tekevät

/in /by

Kävin tänään läpi vanhoja maastokenkiä ja huomasin, että en ole juossut pitkään aikaan entisillä suosikkikengilläni.

 

Sarvan Amaksilla tuli juostua jossain vaiheessa kohtuu paljon, mutta sitten ne jäi naftaliiniin.

 

No, menin tänään Nuuksioon ja otin Amakset kaveriksi. Onneksi,

 

Juoksureitti kulki Nuuksion majalta Sorlammelle. Matkan varrella ei ole alkupätkää lukuunottamatta yhtään tasaisella juostavaa osuutta. Se on yhtä loikkimista.

 

Amakset ovat vähintään yhtä kepeät kuin poliitikon lupaus, pito on märällä loistoluokkaa, vaikka nyt onkin rutikuivaa. Yksi suo-osuus, joka on aina ennen ollut litimärkä on nyt kuiva kuin beduiinin sandaali.

 

Juoksen loppuviikosta vielä kahteen kertaan Nuuksiossa, joten pitää ottaa Amakset mukaan ainakin toiselle lenkille. Tai miksei molemmillekin.