Orava

/in /by

Erään tutkijan mukaan käytämme vain noin viidesosaa omistamistamme vaatteista. Ne muut (80%) lojuvat käyttämättöminä vuodesta toiseen.

 

Tälläkin hetkellä meikäläisen päällä on ikivanha Timberlandin pitkähihainen paita, jota (ehkä) kukaan muu ei enään käyttäisi, mutta kun se on niin mukava. Uudempiakin olisi. Käyttämättöminä.

 

Meikäläisellä on juoksukenkiä vaikka siat söisi..ja lisää tulee. Tälläkin hetkellä kodista löytyy kolme avaamatonta kenkälaatikkoa.

 

Olen antanut kenkiä pois ja aion aktivoitua tässä asiassa ihan lähitulevaisuudessa.

 

Kuten eilisessä blogissa kerroin, niin sain Patagonialta (sponsori) uusia rytkyjä. No, ne tulee siinä mielessä tarpeeseen, että ne on tarkoitettu käytettäväksi Grönlannin jäätikkömatkalla.Mutta kun niitä aikaisempia jäätikkövermeitä on jo tupa pullollaan.

 

Seikkailuvaatteisiin liittyy  ihan selviä nostalgia-arvoja. “Tätä takkia pidin Libyassa, näillä kengillä juoksin Kalaharin halki…”jne.

 

Aion pistää muutaman toppatakin kiertoon. Vien ne noin kuukauden kuluttua Grönlantiin. Siellä on lämpimistä vaatteista kova pula. Ja kengistä myös.

 

Tavoitteena on, että voin Grönlannin juoksun yhteydessä auttaa tässä asiassa paikallisia hieman laajemmaltikin.

 

Ohessa Outside-lehden juttu meistä varusteiden kerääjistä.

https://www.outsideonline.com/2344606/its-not-simple

 

Nyt lenkille.

Kiitos taas….

/in /by

…kun olette käyneet sankoin joukoin lukemassa blogiani.

 

Ja kiitos myös Miikalle ja Reetalle OAC Finlandiin. He lähettivät minulle ison pahviboksillisen Patagonian talvivermeitä ja olihan sillä yksi reppukin.

 

Saapuneista varusteista ainakin pipo oli sopiva. Meikäläisellä kun on sen verran iso (ja kova) pää, ettei siihen ihan kaikki päähineet taivu.

 

Olen suunnittelemassa treenimatkaa Grönlantiin. Sen aika on luultavasti marraskuun alussa, mutta aikataulu tarkentuu tässä lähiaikoina.

 

Matkan päätarkoitus on treffata Lars, joka on jäätikköretken tärkein henkilö. Ilman Larsia en todennäköisesti edes lähtisi jäätikölle.

 

Olosuhteet ovat sen verran kinkkiset, että jokaisen jäätikölle lähtevän täytyy olla oman alansa huippumies, Minä olen siis kaupunkipoika näihin kolmeen muuhun mukaan lähtevään heppuun verrattuna.

 

Taitavia koiravaljakkokuskeja löytynee muualtakin Grönlannista, mutta sellaisia, jotka ovat kulkeneet JÄÄTIKÖN halki on vain kourallinen, jos edes sitä.

 

Ja se, että löytää tuosta joukosta englantia edes kohtuullisesti puhuvan koiravaljakkokuskin / oppaan on tosi vaikeaa.

 

Ja kun henkilön pitää olla vielä erittäin LUOTETTAVA,  niin minulle on olemassa vain yksi vaihtoehto. Lars.

 

Menen siis Larsin luokse juttelemaan tulevasta seikkailusta ja sovimme tuolloin myös raha-asiat ja muut yksityiskohdat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sponsorineuvottelu

/in /by

Jos vertaan tänään käytyä yhteistyöneuvottelua vaikkapa siihen, minkä kävin 12 vuotta sitten…juuri ennen Pohjoisnapaa, niin niiden välinen ero on huikea.

 

Yritysten vaatimustaso on noussut tälläkin saralla. Ennen pääsi paljon helpommalla ja mielestäni se oli huono asia.

 

Vähän sama juttu kuin muussa liiketoiminnassa. Jos ei vaatimustasoa nosteta, niin ihminen, laiska kun on, ei kehity.

 

Tänään käyty neuvottelu oli erittäin mukava ja se sujui rakentavassa hengessä. Nyt on aika paljon minusta kiinni, kuinka osaan myydä yhteistyöstä saatavia hyötyjä tuolle toiselle osapuolelle.

 

Onnistuessani palkinto on suuri enkä tarkoita mahdollista rahasummaa vaan sitä, että pääsen tekemään minua kehittävää yhteistyötä oman alansa kärkiyrityksen kanssa.

 

Pitäkää peukkuja.