Muutoksia

/in /by

Olin tiistai-iltana luennoimassa; kävin läpi Grönlannin seikkailun erilaisia vaiheita ja kerroin samalla tulevasta Arabian seikkailusta.

Yö myöhään kotiin ajaessa funtsailin seuraavaa 14 kuukautta ja sitä edessä olevaa työmäärää, jotta retkikunta voi startata Omanista joulukuun 1.päivä vuonna 2020.

Mikäli panostan Arabiaan 90%, niin se tuo todennäköisesti 50% tuloksen. Mikään muu kuin 100% ei vaan riitä.

Nykytahdilla tuo 50% suoritus on enemmän kuin todennäköinen, joten nyt on tehtävä priorisointeja liittyen mm.ajankäyttöön.

Harjoitteluun ja siitä palautumiseen, sponsorityöhön ja moneen moneen muuhun asiaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Luentoviikko

/in /by

Saa taas seikkailija pölistä.

Tällä viikolla on kaksi luentoa, joista ensimmäinen on tiistaina ja toinen torstaina.

Eräs kokenut luennoitsija sanoi minulle taannoin, että sellaiset kolkyt kertaa pitää yleisön edessä seistä, ennen kuin homma alkaa luistamaan. Mulla tais mennä aika paljon ylikin…

Pahin luentokokemus on noin (onneksi) kymmenen vuoden takaa. Pahin siis kuulijoille ja minulle.

Se oli kahden tunnin luento, joka lähti ihan väärille urille jo toisen minuutin kohdalla. Niin minä kuin me viiskyt kuulijaa tiedostivat sen.

Heitä ehkä hymyilytti, minulla kulki hikivana kohti persvakoa.

Kerran saa mokata, mutta jos tekee saman virheen useammin, niin kyllä sitten puhutaan jo tyhmyydestä.

Valmistelen kunkin luennon edellista horror-puhetta muistellen. Se pitää miehen nöyränä.

Tänään oli lenkkivapaapäivä.

Hunaja

/in /by

En ole nykyään mikään energiageelien suuri ystävä. Niitä on tullut imettyä

yksi sun toinenkin tässä vuosien varrella.

Olen kertonut tämän esimerkin aiemminkin, mutta kerrotaan se nyt vielä kertaalleen.

Olimme ylittämässä Kalaharin autiomaata ja matkan (1000 km) loppuvaiheessa ruoka alkoi loppua.

No, energiaa piti jostain saada.

Lähestyimme Botswanan eteläosaa ja keli oli lievästi sanottuna helteinen. Varjossa lähellä 40 astetta, mutta ei siellä mitään varjoa ollut tarjolla….

Jos oli meillä juoksijoilla kuuma, niin tukitiimin autoissa vasta kärvisteltiinkin. Siellä mitään ilmastointia ollut; käytössämme oli jostain 50-luvulta repäistyjä aavikkokuorma-autoja.

Palataan niihin geeleihin. Ne olivat autossa ja jo lähes kiehumispisteessä.

Muistan (itse asiassa en ikinä unohda.), kun otin lämpimän vaniljageelin kätöseeni, repäisin geelipussin auki ja pursotin lämmintä geeliä suuhuni.

Siinä tuli pari kertaa yökittyä, mutta nielin tavaran kitusiin. Oli näet pakko saada energiaa.

Ja nälkähän on paras mauste.

Joitakin vuosia myöhemmin kävin tiimikaveri Gregin kotona. Hän vei minut esittelykierrokselle “gear roomiin”, jossa hän säilyttää lukemattomia määriä erilaisia urheilukamoja. Miehen motto on “gear is good” eli kamaa löytyy…

No, siinä esittelykierroksen aikana hän avasi yhden kaapin ja tempaisi sieltä (Kalaharista jääneen) geelipaketin käteeni ja sanoi virnuillen, “muistatko?”.

Se oli herkkä hetki. Hyvä, ettei laatta lentänyt.

Geelit ovat erittäin ok, ei minulla mitään niitä vastaan ole.

Sain viime viikolla testattavaksi kotimaisia “Honeysty” -geelejä, jotka ovat nimensö mukaisesti hunajapohjaisia. Olen hunajafani, joten ihan mielelläni niitä käytän, kun tarvetta ilmenee.

Tuotteessa on kotimaista hunajaa sekä mustikkaa. Myös sitruunainen vaihtoehto löytyy.

Kyllä mä mielummin ostaisin näitä, sillä ne ovat kotimaisia ja maku on jees.Eli ostosuositus.https://honeysty.fi/honesty-energiageeli-mustikka

Juoksin sunnuntaina vähän normaalia lyhyemmän lenkin. Yks pieni puusavotta ja sen sellaista odotti kotosalla.

No, metsässä oli taas kiva mennä. Jalassa oli huippuhyvät maastokengät. Niistä tulee sivun juttu 1.11.ilmestyvään Juoksijaan. Kerron enemmän, kun lehti on mennyt painoon.