Vuosi lähtöön…

/in /by

Jos (ja kun) kaikki menee tuubiin, niin meikäpoika pakkailee vuoden kuluttua kamoja Arabian juoksua varten.

Siitä operaatiosta, siis pakkaamisesta, tulee pari astetta helpompi case kuin Grönlannin jäätikölle lähdöstä. Kylmähän siellä aavikollakin tulee, siis iltaisin, öisin ja aamuisin, mutta ei sillä tavalla kuin jäätiköllä.

Aamukyykylläkin on paljon mukavampi käydä hiekalla kuin lumessa.

Jos aiheessa pysytään, niin yhdellä Saharan veljellä tuli aamuistunnolla normaalin pythonin lisäksi takalistosta aikamoinen mato, jota siinä aamun kajastaessa ihmeteltiin. Seikkailun jälkeen olikin aika ottaa matokuuri…

Fokus on voimakkaasti ensi vuoden joulukuussa. Olen tänään lähetellyt yhden sun toisenkin meilin aiheeseen liittyen.

Kovin monessa asiassa fokusta ei voi pitää, joten jotkut muut asiat siitä eittämättä kärsivät…mutta siihen ei kuulu harjoittelu.

Pidän maanantain lenkkivapaana. Alustavassa treeniohjelmassa luki tälle päivälle “juoksulenkki”, mutta tunsin eilen (sunnuntaina) pienen letsun yrittävän iskeä kroppaan ja häädin sitä (uskoakseni) onnistuneesti sinkin ja etenkin sinkkisuihke FluAcuten voimalla pois.

Nyt olo on jo normaali, mutta otan iisisti.

Naparetkeilijä

/in /by

Tässä hyvä tietokilpailukysymys: “Kuka oli ensimmäinen suomalainen ja yhdysvaltalainen etelänavan saavuttanut henkilö?”

Viiden pisteen vihje. Kyseessä on sama henkilö.

Vastaus, Antero Havola.

Törmäsin miehen varsin vaikuttavaan ansiolistaan katsoessani dokumenttia “Marttisen miehet”. Löytyy Youtubesta.

Vuonna 1961 Havolan johtama moottoroitu retkikunta saavutti etelänavan 33 päivän uurastuksen jälkeen.

Havola ei ollut tuossa vaiheessa enää virallisesti Suomen kansalainen, mutta kovasti kiteeläiseksi itsensä tunsi.

Havola vietti myös muutaman vuoden Grönlannissa armeijan tehtävissä.

Isoisäni palveli 2.maailmansodan aikana (pariinkiin otteeseen) samassa armeijakunnassa Havolan kanssa, mutta en tiedä kohtasivatko miehet toisensä,https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Havola

Juoksin sunnuntaina hieman erilaisen lenkin kun olin suunnitellut. Olo oli sellainen, että lönköttely ei maistunut, joten keskityin tekemään lyhyitä vetoja.

2.45

/in /by

Olin perjantaina harjoittelemassa Nuuksiossa. Pääsin ensimmäistä kertaa tämän talven aikana korkkaamaan tuoreen lumen jota kukaan muu ei ole vielä ehtinyt tallata.

Treeni kesti kaikkinensa 2h45 minsaa. Olisi pitänyt laskea kuinka monta ylä-ja alamäkeä lenkin varrella oli, sillä niitä piisasi.

Lenkin jälkeen oli karmiva nälkä. Ajoin kiireen vilkkaa treenimestalta kohti Haltiaa, jossa oli tarjolla (hintava) buffet-lounas.

Olin Haltiassa klo.13.50 ja buffa oli auki kello kahteen. Mätin lautaselle aika kasan ruokaa, jonka hotkaisin alta aikayksikön.

Sen päälle pannaria ja kermavaahtoa sekä pari kuppia kahvia. Ja sen jälkeen alkoi silmä lurpsahtaa kiinni.

No, tulipahan vedettyä hyvä palatumisruoka.

Haltiassa on kyllä yksi parhaista buffet-lounaista mitä tiedän. Valikoima on laaja ja laadukas.

Lauantaina viiletän Espoon keskuspuiston metsissä ja vähän hiekkateilläkin.