Samaa mieltä…

/in /by

….hiihtäjä Ristomatti Hakolan kanssa; pääkaupunkiseudulla on mahtavia harjoittelupaikkoja.https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006317477.html?ref=HSLocalNews

“Kyllä täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulla on erittäin hyvät liikuntamahdollisuudet.”

“Hakola kertoo, että kesän ja syksyn aikana hänet on todennäköisimmin löytänyt aamuisin Espoossa Solvallan urheiluopistolle johtavalta tieltä, joka on monien hiihtäjien suosima rullahiihtoreitti” (HS)

Meidän pihalta on 200m rantaraitille ja alle kilsa Espoon keskuspuistoon, josta löytyy vimpan päälle hyvin hoidettua hiekkabaanaa tai hiihtolatua.

Kaiken kukkuraksi keskuspuistossa on metsäpolkua vaikka muille jakaa.

Meikäläinen nostaa tältä osin hattua espoolaisille päättäjille; he ovat hoitaneet tältä osin leiviskänsä hyvin.

Tein perjantain lenkillä muutamia jalannosto-harjoitteita ja huomasin..en nyt ehkä hämmästyksekseni..että, oikea jalka nousee kohtuullisen korkealle, mutta vasen vain 70% siitä.

Vasemman jalan pakara. takareisi ja lonkankoukistaja ovat iloisesti juntturassa.

Liikerajoittuneisuus on kehittynyt vuosien aikana, joten se ei myöskään poistu ihan muutamassa päivässä.

Ruuvi

/in /by

Otsikolla ei viitata löystyneisiin ruuveihin vaan itse asiassa pihhi hiljaa kiristyvään “harjoittelu-ruuviin”.

Grönlannin jälkeen pidin parin kolmen viikon treenibreikin, jota seurasi melko nopea siirtyminen “nollasta sataan” treenimoodiin.

Se ei ollut kovinkaan järkevää.

Heinäkuussa oli sellainen fiilis, että täs vois lähteä juoksemaan vaikka maailman ympäri. Syyskuussa hyvä kun edes oman talon…

Syypää ongelmaan kuin ongelmaan löytyy yleensä peiliin katsomalla, niin tässäkin tapauksessa.

Kun juokseminen on intohimo, niin ylilyöntejä tapahtuu. Niitä löytyy kosolti menneisyydestä ja epäilemättä tulevaisuudessakin.

Olisiko kuitenkin niin, että niiden määrä on vähenemään päin. Siis sellaisen yltiöpäisyyden (epäilen..).

Harjoittelussa on kuitenkin otettava riskejä. Mukavuusalue-treenamisella ei ole mahdollista päästä sellaiseen iskuun, että Arabian hiekkaerämaan ylitys onnistuu.

Vanhoilla saavutuksilla ei pitkälle pötkitä. Sielläkään.

Juoksen tänään “perinteisen” kahden tunnin hiekkatielenkin. Lauantaina lenkkiin lisätään puoli tuntia ja sunnuntaina menen Nuuksioon juoksemaan ylä-ja alamäkiä.

Juoksijan alkutalvi

/in /by

Muistan hyvin talven 2006/2007, jolloin valmistauduin Pohjoisnavan seikkailuun.

Kyseinen talvi oli tosi lämmin. Lunta piti hakea Nuuksiosta asti. Siellä pystyi treenaamaan seä lumikengillä juoksua että maastopyörällä lumessa ajamista.

Juoksuharjoittelun kannalta lumi ja jää ei ole hyvä yhdistelmä. Marraskuu on ollut siltäkin osin hyvä harjoitteluajankohta. Ja kymmenen seuraavaa päivää näyttää myös siltä osin hyvältä.

Grönlannin seikkailu oli tarkoitus dokumentoida, mutta niin vaan se jäi tekemättä. En mene nyt yksityiskohtiin, muta aikamoista sähläämistä sen suhteen ilmeni. Olin varmaan yksi pääarkkitehdeista eli otan siitä vastuun.

Toivottavasti onnistun paremmin seuraavan seikkailujuoksun osalta. Ensimmäiset askeleet Arabia-juoksun dokumentoinniksi on jo otettu, mutta vielä on monta estettä ylitettävänä ja ainakin yksi vesihauta.

Tänään on hieman ventti olo eilisestä harjoituksesta johtuen. Teen 1,5h metsälenkin.