Pitää syödä, että jaksaa

/in /by

Tämän päivän Hesarin Tiede-osastossa on aukeaman juttu, jonka otsikko on sama kuin tämän päivän blogissa.

Vielä kertaalleen.

Pitää syödä, että jaksaa!

Vuoden vaihtuessa, osa ihmisistä tekee lupauksia ja asettaa uusia tavoitteita.

“On liikuttava enemmän ja pudotettava painoa”. Ja kaikki tämä mielellään mahdollisimman nopeasti.

Ja lähes kaikki epäonnistuvat, sillä lyhyelle ajanjaksolle asetetut epärealistiset tavoitteet jäävät lähes järjestään toteutumatta.

Olen kirjoittanut tämän aiemminkin, mutta toistan (taas kerran) itseäni.

Asetamme lyhyelle aikajänteelle liian kunnianhimoisia tavoitteita, mutta pitkälle ajalle taas liian vaatimattomia.

Toistan itseäni jo toisen kerran.

Kun valmensin polkujuoksijoita vuosina 2014-2018, niin painotin kerta toisensa jälkeen ravinnon tärkeyttä. En halunut nähdä ryhmässäni riutuvia laihdutuskuurilaisia vaan terveitä ihmisiä.

Tänään on lenkkivapaa päivä. Käyn kuitenkin metsäkävelyllä. Se tekee ihmiselle hyvää!

Mies venyy

/in /by

Ihmeiden aika ei ole ohi. Seikkailujuoksija on alkanut venyttelemään.

Ja tulosta (koputan puuta..) on jo syntynyt. Vasen pakara, joka juipersi vielä jokunen viikko (ja kuukausi) sitten on nyt erittäin ok.

Ennen sunnuntain lenkkiä tein muutamia lonkan koukistajia avaavia liikkeitä ja läksin sen jälkeen lenkille.

Kävelin meiltä Espoon keskuspuiston länsireunalle (Harmaaniitty/Harmaakallio), joka on ns.kivenheiton päästä kodistamme.

Juoksin lyhyen lämmittelyspurtin metsäpolulla, josta siirryin keskuspuiston hiekkabaanalle.

Treffasin siellä kaverin, jonka kanssa juoksimme kimpassa noin tunnin. Jatkoin vielä sen jälkeen omaa treeniäni.

Juoksin vauhtikestävyystasolla 2,5 kilsaa eli yhden kierroksen ympäri Latokasken kuntorataa, jossa on mukavasti niin nousuja kuin laskuja.

Treeni kesti kokonaisuudessan karvan yli 2h.

Lenkin jälkeen tein vielä lonkan alueen venyttelyjä.

Norskit

/in /by

En ole lakannut ihmettelemästä sitä, että norjalaiset ovat palkintopodiumilla vähän siellä sun täällä.

Hiihto, ampumahiihto, mäkihyppy, alppihiihto, juoksu (yleisurheilu), suunnistus…you name it.

Maan väkiluku on suunnilleen sama kuin meidän, mutta silti sieltä pukkaa huippu-urheilijoita lajiin kuin lajiin.

Ja jos suunnataan katse menneisyyteen, niin norjalaiset ovat kunnostautuneet tutkimusmatkailun saralla lähes samaan tapaan kuin Britit.

Tästä esimerkkeinä vaikkapa herra Amundsen, jonka johtama retkikunta löysi ensimäisenä Etelänavan ja tutkimusmatkailija Nansen taivalsi ensimmäisenä Grönlannin jäätikön halki..eikä tässä kohdin sovi unohtaa legerdaarista norjalais-seikkailijaa Thor Heyerdahlia.

Ja jos mennään ajassa vielä himpun verran taaksepäin, niin tuolloin maailman merillä seikkailivat, sikalivat ja tekivät kauppaa norjalais-viikingit.

Norjalaisilla taitaa olla geneeissä kyky laittaa itsensä likoon ja ennen kaikkea, halu asettaa itselleen rohkeita tavoitteita.

Myös liike-elämässä.

Löydän vahvan punaisen langan viikinkien,tutkimusmatkailijoiden,huippu-urheilijoiden ja menestyvien yritysten välille.

Tänään on vuorossa juoksulenkki suurlähettiläs Voutilaisen kanssa. Juttelemme varmaan aika paljon Arabian hiekkaerämaan juoksusta ja siihen liittyvistä järjestelyistä.