HS:n nettisivulla on tänään artikkeli, joka veti (jälleen kerran..) mukaansa.

Kyseessä on tarina kestävyydestä, johtajuudesta. periksiantamattomuudesta ja uskosta siihen, että kaikki järjestyy, vaikka olosuhteet tuntuvat epäinhimillisiltä.

Puhun hankkeesta nimeltään “Imperial Trans-Antarctic Expedition” eli “Imperiumin Trans-Antarktinen Tutkimusmatka”. Retkikunnan oli tarkoitus matkata ensimmäisinä Etelämantereen halki.

Hanketta johti Sir Ernst Shackleton, joka ei ollut ekaa kertaa pappia kyydissä. Shackleton oli yrittänyt valloittaa etelänavan kaksi kertaa, Robert Scottin retkikunnassa 1902 ja omalla porukallaan 1908.

Molemmilla kerroilla Shackleton oli epäonnistunut.

Tällä kertaa tavoite oli aiempaa kunnianhimoisempi, ylittää koko etelämanner.

No, kuten tarina kertoo, niin tälläkään kertaa homma ei mennyt ihan nappiin. mutta silti niin Shackleton kuin hänen loistava Endurancen miehistö kokivat sellainen seikkailun että oksat pois.

Minun arvoasteikolla Shackletonin ja miehistön seikkailu nousee kaikkien aikojen listalla top ykköseksi.

Olen liittynyt (facebookissa) Sir Ernest H. Shackleton Appreciation Societyn “jäseneksi”. Siellä näkee mm.paljon vanhoja kuvia retkikunnan vaiheista.

Tässä HS:n juttu, jossa on myös harvinaista videomateriaalia..https://dynamic.hs.fi/a/2019/schackleton/

Shackleton ei ollut merenkävijänä tai tutkimusmatkailijana mitenkään ylivertainen, mutta hän oli aikalaisten kuvauksen mukaan loistava johtaja. Hyvän johtajan ominaispiirteisiin kuuluu mm.kyky rakentaa huipputiimi. . Hän rekrytoi itseään ammattitaitoisempia miehiä ja se pelasti myös Team Endurancen tuholta.

Perseverance on englannin kielinen sana ja se tarkoittaa määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta, itsepintaisuutta, hellittämättömyyttä ja sisua.

Kun olen vienyt eteenäin omia seikkailuja ja retkikuntia, niin olen usein miettinyt herra Shackletonia ja Imperial Trans-Antarctic Expeditionia.

Sen synnyttäminen oli vuosien työn ja tuskan takana. Mies mm.velkaantui projektin aikana pahasti.

Kotiin palattuaan satamassa ei odottanut väkijoukkoa hurraamassa ja heittelemässä hattuja ilmaan vaan siellä odotti joukko velkojia.(Shackletoniin etelämantereen seikkailusta tuli suosittu vasta vuosikymmeniä retkikuntajohtajan kuoleman jälkeen..).

Olen itse oppinut case Shacletonista tuon periksiantamattomuuden ja sen, että retkikuntani jäsenten on oltava minua pätevämpiä.

Monien retkikuntieni valmistelutyö on kestänyt vuosia. Tuleva Trans-Arabia juoksu on siitä hyvä esimerkki.

Pidin siitä ensimmäisen palaverin 7.8.2013 eli yli kuusi vuotta sitten. Kävin viisi kertaa Saudeissa huomatakseni, että lupaa autiomaan ylitykseen ei tule.

Ensi vuonna se toteutuu. Jos jotain oikein paljon haluaa, niin se on mahdollista toteuttaa. “Perseverance”.

Juoksin aattona jo pidemmän lenkin. Ja tänään jatketaan harjoittelua kohti Arabiaa.