Soutua

/in /by

Koulun laulukokeessa meikäläinen täräytti joka vuosi kipaleen “row row row your boat…” lähinnä siksi, että biisi oli lyhyin minkä tiesin ja näin kärsimys olisi mahdollisimman lyhyt.

Olen myös pitänyt pienestä alkaen soutamisesta.

Venettä ei nyt ole, mutta soutulaite löytyy. Ja vieläpä paras sellainen, Concept 2.

Ostin sen käytettynä elokuussa 2011. Soutuergo on ollut kovassa käytössä, mutta viimeisen (lähes) vuoden ajan laite on lojunut työhuoneessani käyttämättömänä..

Viime kesänä soudin pää märkänä, jonka seurauksena sain lonkan koukistajat ja perslihakset aikamoiseen jumitilaan.

Syy ei ollut soutulaitteessa vaan sen käyttäjässä. En muistanut/viitsinyt venytellä ennen&jälkeen soututreenin ja tulos oli edellä mainittu.

No nyt olen opetellut venyttelemään, joten tämän kesän aikana laite saa taas kyytiä.

Aloitin maanantaina kesän ensimmäisen soututreenin. Kerrankin maltilla.

Soudin yhteensä noin 20 minsaa, mutta pidin pienen breikin 5 minuutin välein. Tein sen aikana lihaskuntoliikkeitä.

Tästä se lähtee…

John Wayne

/in /by

Sunnuntain pitkähkö asvalttilenkki sujui pääosin kuten sen loppuosuus…vahvassa myötätuulessa.

Yksi pieni moka tuli tehtyä ennen lenkille lähtöä; unohdin laittaa vaseliinia nivusiin.

Onneksi hiertymä(t) alkoivat tuntua vasta loppukilometrien aikana. Lenkin jälkeisessä suihkussa pääsi ilmoille pieni parahdus.

Tämä ei ollut ensimäinen (eikä valitettavasti) viimeinen kerta kun vaseliini on jäänyt purkkiin.

Pahimmillaan hierymät ovat saaneet aikaan pienen verenvuodon ja juoksu on näyttänyt länkisäärisen John Waynen etenemiseltä.

Kun pakkaan kamoja aavikoille ja jäätiköille, niin ihan ensimmäisenä kapsäkkiin lentää useampi tuubi vaseliinia. Tämä (sponsorini)tuote on niistä ehdottomasti parhainhttps://www.apteekki.fi/apteekki-tuotesarja/kasien-ja-jalkojen-hoito/apteekki-valkovaseliini-50-g.html

Maanantai on perinteisesti juoksuvapaa, niin tämäkin. Se ei tarkoita sitä, ettenkö treenaisi. Siitä huomenna lisää…

PS. Onko nyt virallisesti lama? Eilisissä yleisurheilukisoissa juostiin ihmeellisiä alimatkoja. 400 aitojen sijasta 200…800 metrin sijasta 600 metriä.

Pala kerrallaan

/in /by

Eräs valmennettavani kysyi minulta kerran: “miten ihmeessä ihminen voi juosta kuukauden putkeen ja vielä kuumassa autiomaassa?”.

Vastasin..”hmm, hyvä kysymys. En mieti etukäteen niitä edessä olevia pitkiä kilometrejä. Keskityn vain seuraavaan 30 minuuttiin, jonka jälkeen otan huikan juotavaa ja sitten keskityn taas seuraavaan puoleen tuntiin ja niin edelleen.

Ja kun niitä puolituntisia tulee riittävästi täyteen, niin taas on yksi juoksupäivä takana”.

Paloittelen siis edessä olevat kymmenet, sadat… kilometrit pieniin osiin.

Toinen toimivaksi osoittautunut tekniikka on se, ettei ikinä valita ääneen. Vaikka olisi kuinka väsynyt tai kuumissaan/kylmissään, niin sitä ei sanota ääneen.

Kirjoitin erääseen lehteen artikkelin taistelusukeltajien koulutuksesta. Heitä koulutetaan Upinniemessä. Pääsin seuraamaan aitiopaikalta taistelijoiden arkea. Kysyin päivän aikana useammalta koulutettavalta, “miltä tuntuu?”.

Vaikka väsymys oli silmiin pistävää, niin vastaus oli aina “hyvältä tuntuu”.

Minulle on soitettu median toimesta lukemattomia kertoja aavikoille ja jäätiköille.

Yleensä he kysyvät mitkä asiat ovat päin prinkkalaa. Onko kuumaa, kylmää, onko rasitusvammoja tai muita vastonkäymisiä.

Käännän aina keskustelun siihen, että kuinka hauskaa ja inspiroivaa niissä olosuhteissa minulla on. Positiivinen fiilis tuo positiivisia tuloksia.

Kolmas selvitymiskeino voi olla jokin mantra.

Minulla se on ollut: “mitään ei pyydetä-kaikki otetaan vastaan mitä aavikko tai jäätikkö meille tarjoaa”.

Emme pyydä sään haltijoilta mitään erikoiskohtelua. Kaikissa olosuhteissa on pärjättävä.

Siksi myös harjoitukset on tehtävä “satoi tai paistoi”. Mikäli totuttautuu treenaamaan vain miellyttävissä olosuhteissa, niin voi olla henkisesti vaikeaa edetä epäsuotuisimmissa olosuhteissa.

Ulkona on mukavan tuulinen keli. Tänään voi taas treenata juoksemista melko voimakkaasen vastatuuleen:-)