Syyskausi 20

/in /by

Syksyn kalenteri on tyhjää täynnä.

Yleensä jo tässä vaiheessa elokuuta kalenteriin on merkitty palavereja jo pitkälle syksyyn, mutta nyt, pääosin koronan takia, tilanne on muuttunut.

No, sehän tarkoittaa sitä, että harjoittelulle jää enemmän aikaa.

Tällä viikolla teen maanantain ja sunnuntain välisenä aikana yhteensä 14 treeniä. Kuuntelen toki kehoa tarkalla korvalla eli jos tarvetta ilmenee, niin teen harjoitusohjelmaan muutoksia.

Wanha seikkailukaverini Greg teki viikonlopun aikana minulle vielä uuden ehdotuksen liittyä hänen seurakseen Siperiaan ensi talven aikana.

Kyseessä olisi noin 700 kilsan rykäisy tulevan helmikuun aikana eli kylmimpään mahdolliseen aikaan.

Tarjous tuntui (edelleen) houkuttelevalta, mutta olin pakotettu sanomaan “no thank´s”.

Elän vielä toivossa, että pääsen juoksemaan Arabian hiekalle tammikuun aikana.

Venyyyy

/in /by

Aloitin noin vuosi sitten venyttelyn.

Kuten aktiivisemmin blogia lukevat (ehkä) muistavat, niin venyttely alkoi pakosta; vasemman puolen lantio (ja perse)oli tuhannen jumissa ja se haittasi juoksua.

Olen treenannut viimeisen noin 3 kuukauden ajan aiempaa monipuolisemmin. Tästä osoituksena vaikkapa kuntopiiri-treeni.

Aion jatkossa tehdä myös esim.yläkroppaan ja alaselkään kohdistuvia venytyksiä.

Toinen uusi asia, josta on muodostunut jo tapa, on pohjelihasten omatoiminen hieronta.

Teen ennen lenkille lähtöä erittäin kevyen hieronnan ja juoksun jälkeen möyhin pohjelihaksia perusteellisemmin.

Aloitin juoksutreenin viikon tauon jälkeen. Ai että tuntui hyvältä.

Juoksin n.1h30min. Lonkassa tai polvessa, jotka saivat molemmat viikko sitten sepelikylvyn, ei tuntunut mitään kipuja.

Teen sunnuntaina vielä kp-treenin.

.

Lokikirja

/in /by

Pidin tarkkaa lokikirjaa Grönlannin 2013 -seikkailusta.

Lueskelin eilen näitä muistiinpanoja ja samalla mieleen palasi monia hienoja muistoja tuosta juoksuseikkailusta.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa retkikunnan kokemuksista Retki-lehteen artikkeli, mutta se jäi syystä tai toisesta kirjoittamatta.

Jo vuonna 2013 mediassa puhuttiin Grönlannin muuttuvista sääolosuhteista ja ihan viime vuosinahan Grönlannista on tullut “ilmastonmuutoksen symboli”.

Minun oli tuolloin tarkoitus haastatella pikku kylien inuiitteja ja udella, onko ilmasto todella muuttunut ja jos on, niin miten se on vaikuttanut heidän elinolosuhteisiin?

Ja näin teinkin. Vuoden 2013 muistiinpanoista käy ilmi, että ainakin jäätikön itälaidan tuntumassa sijaitsevassa Isotoqin kylässä ilmasto oli muuttumaan päin.

Kevät tuli aikaisemmin, meren jää oli aiempaa heikompi, joka vaikutti metästykseen ja vetokoirien käyttämiseen kulkuvälineinä.

Kuusi vuotta myöhemmin tein paluun Isortoqiin. Kylä oli entisestään kuihtunut. Siellä täällä oli hylättyjä taloja.

Vielä aiempina vuosina kylä kuhisi elämää, mutta nyt siellä oli aistittavissa alkavia kuolon korahduksia.

Koulussa oli aiempaa vähemmän natiaisia. Heidän vanhempansa olivat muuttaneet viriilimpiin kyliin, joissa myös lasten koulutusmahdollisuudet ovat selvästi paremmat.

Muutamat jututtamani grönlantilaiset harkitsivat muuttoa pääkaupunki Nuukiin tai jopa Tanskaan.

Retkikuntaystäväni Lars teki näin; hän asui vielä vuonna 2013 Isortoqissa. Kun seuraavan kerran tapasimme, niin hän oli muuttanut jo Tasiilaq-nimiseen taajamaan.

Nyt hän asuu Nuukissa.

Grönlannista on muodostunut minulle vähän samanlainen paikka kuin Saharasta. Se ei lähde miehestä, eikä mies Grönlannista.

Yle julkaisi oheisen uutisen Grönlannista 21.8.

Sen mukaan jäätikön sulaminen jatkuu, vaikka ilmasto viilenisi.https://yle.fi/uutiset/3-11504568?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

KP eli kuntopiiritreeni jatkui lauantaina. Pisitin hieman perjantaita paremmaksi eli soudin ja punnertelin yhteensä noin tunnin ajan.

Sunnuntaina jatkuu juoksuharjoittelu.