Huonoa tuuria

/in /by

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä.

Saas nähdä kuinka monta niitä on jenkkiläisellä seikkailija Dylan McWilliamsilla jäljellä.

Hän on joutumut hain ja karhun hyökkäyksen kohteeksi muutaman vuoden sisällä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Juuri ennen näitä vastoinkäymisiä, erittäin vaarallinen kalkkarokäärme puraisi miestä kinttuun. .https://www.outsideonline.com/2324621/dylan-mcwilliams-unluckiest-man-world?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost&fbclid=IwAR1w0bqqIFKXlgioeAhUKYChx6CsnLx0PNWnaxCJPuFqGAt5TMVX2kdt9P4

Meikäläiselle on käynyt tuuria (kop, kop).

Kalaharin leirissä vieraili leopardi, mutta minä vedin teltassani hirsiä enkä tienyt asiasta ennen kuin aamulla kerrottiin.

Käärmeiden kohtaamisia on ollut viljalti. Kalaharissa näin juoksureitillä enimmillään 16 puffadderia yhden päivän aikana. Käärmeistä juuri puffadderin oletetaan tappavan eniten ihmisiä Afrikassa. Ja niitä esiintyy myös Arabian niemimaalla. Kiva….

Saharassa viereisessä teltassa oli skorpioni, mutta minun haisevaan telttaan ne eivät onneksi tulleet.

Tiistain juoksulenkki vaihtuikin lihaskuntotreeniksi. Soudin ja tein noin minuutin mittaisia hyppynarusessioita.

Tää jälkimmäinen harjoite on juoksijalle enemmän kuin passeli.

Kuin kotiinsa tulisi…

/in /by

Kävin ensimmäisen kerran Juoksija-lehden toimituksessa keväällä 2003.

Toimitus sijaitsi tuolloin Olympiastadionin eteläkaarteessa.

Juha Hietanen kuvaa “Seikkailujuoksija”-kirjassa” ensimmäistä vierailuani stadikan uumenissa vähän tähän tapaan. “Koputan Juoksija-lehden toimituksen massiiviiseen teräsoveen. Sen avaa yksi lehden pääomistajista Ilkka Kalermo. “Sähän olet ihan juoksijan (laiheliinin) näköinen kundi” toikaisee Ilkka suoraan tyylinsä”.

“Astun ovesta sisään, vilkaisen nopeasti ympärilleni ja sanon..täähän on kuin kotiinsa tulisi”.

Ja sitten varsinaiseen asiaan…

Myimme noin kuukausi sitten nykyisen talomme ja läksimme etsimään uutta majapaikkaa.

Kävimme katsomassa muutamaa kohdetta, mutta ne eivät oikein iskeneet.

Huomasimme ilmoituksen Nuuksion Solvikissa myytävästä talosta ja lähdimme sitä katsomaan entuudestaan tutun kiinteistövälittäjän kanssa.

Astumme taloon sisään ja toteamme molemmat (sitä ääneen sanomatta), “tää on kuin kotiinsa tulisi”.

Kävimme Nuuksion kohteessa toisen ja vielä kolmannen kerran. Edellä mainittu tunne vahvistui jokaisella visiitillä.

Teimme talosta tarjouksen ja pienen pallottelun jälkeen löysimme molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Tänään 13.10.2020 teimme pankissa virallisen kaupan Solvikin mökistä super-mukavien omistajien Leenan ja Ilarin kanssa.

Nostamme nykyisestä kodista kytkintä marras-joulukuun vaihteessa 2020.

Nyt juoksulenkille.

Asiakas on aina…

/in /by

…oikeassa, vain onko sittenkään?

Jenkeissä, missäpäs muualla, on meneillään oikeusjuttu, jossa vastakkain ovat Mount Everest-retkikuntajohtaja sekä hänen järjestämällään vuoristomatkalla mukana ollut asiakas. Jäljempänä kusipää:-)

Tässä pitkä tarina lyhyesti.

Kokenut retkikuntajohtaja teki Everestin perusleirissä päätöksen, että hänen tiiminsä ei aio tehdä huiputusyritystä, sillä olosuhteet ovat sitä vastaan.

No, yksi asiakkaista (kp)oli sitä mieltä, että olisi pitänyt vaan mennä ja (kp) on haastanut retkikuntajohtajan, joka on kokenut Everest-kävijä, oikeuteen.

Mikäli asiakas (kp) voittaisi, mitä en todellakaan toivo, niin se muuttaisi (ennakkotapauksena) vuoristojen pelisäännöt totaalisesti.

Asiakkaan valta kasvaisi ja mihinköhän se johtaisi? Kasvaviin kuolemantapauksiin arvioin minä.

Asiakas (kp) ja myyjä olivat tässäkin tapauksessa tehneet tarkan sopimuksen siitä, että matka Everestille ei takaa vuoren huiputusta.https://www.outsideonline.com/2417327/madison-mountaineering-zac-bookman-everest-lawsuit

Olen vienyt ryhmiä Saharaan, Nepaliin ja Grönlantiin.

Olin Grönlannissa viiden hengen porukan kanssa (muistaakseni) v.2015.

Yksi asiakkaista (ei kp) oli ympäröivistä vuorista sen verran kiinnostunut, että halusi huiputtaa yhden niistä.

Miehellä ei ollut tehtävään soveltuvia varusteita eikä kokemusta.

Kielsin häntä ryhtymästä moiseen hullutukseen.

Into oli kuitenkin kova. Kun sana ei kuulunut, niin sanoin hakevani huoneestani kynän ja paperia, johon kirjoitetaan vastuuvapautussopimus ja nimet alle todistajien läsnäollessa.

Siinä vaiheessa asiakas..järkimiehenä.. tuli tolkkuihinsa ja hän luopui ideastaan kiivetä vuorelle.

Juoksin sunnuntaina huippuhienon treenilenkin. Olipa messevä sää.