Vaikka kotiintulosta on kulunut vasta muutamia päiviä, niin kyllä ajatukset harhailevat jo hieman uusien seikkailujen parissa.
On myönnettävä, että -kiitos Vatnajökull-jäätikön – lumikentät vetoavat minuun aiempaa enemmän, vaikka olen aiemmin pitänyt itseäni pääasiassa hiekka-aavikkomiehenä.
Heittelimme Patan kanssa Islannin reissun yhteydessä “hyviä ideoita”, joihin palaamme viimeistään kesän jälkeen.
Tässä pari kuvaa “lumikentältä”.
Pari päivää perusleirissä (Nuuksio) on tehnyt hyvää.
Paluu normaaliin ruokailurytmiin, lepo ja kevyt liikunta ovat edistäneet toipumista.
Tällä menolla jatketaan ainakin pari viikkoa.
Sen jälkeen aloitan kevyen saliharjoittelun.
Tämän lisäksi aion keskittyä liikkuvuuden kehittämiseen. Siitä kesän aikana lisää.
Valmistautuminen Vatnajökull-jäätikköjuoksuun meni hyvin.
Harjoittelun teemana on ollut jo pari vuosikymmentä “Train how you fight”
En juokse ilmastoidun kuntosalin matolla, koska se ei valmista minua poikkeusolosuhteisiin.
Jos sataa, niin sataa. Jos tulee lunta, niin sit tulee mutta sää ei ole ikinä este harjoituksen läpiviennille.
Englannin kielellä ilmaistuna “The philosophy of train how you fight is getting comfortable with being uncomfortable“.
Erilaisissa olosuhteissa harjoitteleminen on siis tärkeä osa niin fyysistä kuin henkistä valmistautumista tuleviin seikkailuihin.
Ruokailua urakan jälkeen. Oikealla Pata, vasemmalla lopen uupunut seikkailujuoksija. Tätä edelsi rommipaukut hyvän ystävän kanssa…
Jo vuodesta 2010 alkaen olen kantanut seikkailujen aikana mukana Panasonic Tougbookia.
Niin tälläkin kertaa…
Tässä pari uutta fotoa (kuvat: Pata Degerman)
Kuvassa myös jäätikkömies Anton.
