Juha Hurme sen tietää…

/in /by

Teatteriohjaaja ja kirjailija (+juoksija) Juha Hurme asui pari kuukautta Espoossa..ja yllättyi.

“Espoo voi olla metsistään aidosti ylpeä”.sanoo kirjailija HS Espoon haastattelussa.

Uusien asuinalueiden alta hän ei kaataisi metsää ja varsinkin pientaloalueet hän jättäisi kokonaan rakentamatta.

Hieno toive, mutta Espoossa toimitaan juuri päin vastoin.

Espoosta on tullut yks kaks yllättäen muuttotappiokaupunki kertoo viime viikonlopun Länsiväylä. Aiemmin hyvinkin vetovoimaisen kaupungin ovi käykin nyt toiseeen suuntaan. Kehyskuntiin.

Yksi syy siihen, että ihmiset muuttavat Espoosta pois on varmaan se, että aiemmin viihtyisiä pientaloalueita konsulttikielellä ilmaistuna “kehitetään” eli ne pilataan liian massiivisella lisärakentamisella.

No, ainakin Espoo on pitänyt hyvää huolta metsistään eli keskuspuistosta. Ja tällä tarkoitan sitä, ettei niihin metsiin ole juuri koskettu.

“Metsä tarjoaa mikrobit ja puolustuskyvyn ja hyvän olon, joita me todella kipeästi tarvitsemme” sanoo juoksija-kirjailija-ohjaaja Hurme.(HS Espoo).

Tänään metsälenkille.

Huonoa tuuria

/in /by

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä.

Saas nähdä kuinka monta niitä on jenkkiläisellä seikkailija Dylan McWilliamsilla jäljellä.

Hän on joutumut hain ja karhun hyökkäyksen kohteeksi muutaman vuoden sisällä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Juuri ennen näitä vastoinkäymisiä, erittäin vaarallinen kalkkarokäärme puraisi miestä kinttuun. .https://www.outsideonline.com/2324621/dylan-mcwilliams-unluckiest-man-world?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost&fbclid=IwAR1w0bqqIFKXlgioeAhUKYChx6CsnLx0PNWnaxCJPuFqGAt5TMVX2kdt9P4

Meikäläiselle on käynyt tuuria (kop, kop).

Kalaharin leirissä vieraili leopardi, mutta minä vedin teltassani hirsiä enkä tienyt asiasta ennen kuin aamulla kerrottiin.

Käärmeiden kohtaamisia on ollut viljalti. Kalaharissa näin juoksureitillä enimmillään 16 puffadderia yhden päivän aikana. Käärmeistä juuri puffadderin oletetaan tappavan eniten ihmisiä Afrikassa. Ja niitä esiintyy myös Arabian niemimaalla. Kiva….

Saharassa viereisessä teltassa oli skorpioni, mutta minun haisevaan telttaan ne eivät onneksi tulleet.

Tiistain juoksulenkki vaihtuikin lihaskuntotreeniksi. Soudin ja tein noin minuutin mittaisia hyppynarusessioita.

Tää jälkimmäinen harjoite on juoksijalle enemmän kuin passeli.

Kuin kotiinsa tulisi…

/in /by

Kävin ensimmäisen kerran Juoksija-lehden toimituksessa keväällä 2003.

Toimitus sijaitsi tuolloin Olympiastadionin eteläkaarteessa.

Juha Hietanen kuvaa “Seikkailujuoksija”-kirjassa” ensimmäistä vierailuani stadikan uumenissa vähän tähän tapaan. “Koputan Juoksija-lehden toimituksen massiiviiseen teräsoveen. Sen avaa yksi lehden pääomistajista Ilkka Kalermo. “Sähän olet ihan juoksijan (laiheliinin) näköinen kundi” toikaisee Ilkka suoraan tyylinsä”.

“Astun ovesta sisään, vilkaisen nopeasti ympärilleni ja sanon..täähän on kuin kotiinsa tulisi”.

Ja sitten varsinaiseen asiaan…

Myimme noin kuukausi sitten nykyisen talomme ja läksimme etsimään uutta majapaikkaa.

Kävimme katsomassa muutamaa kohdetta, mutta ne eivät oikein iskeneet.

Huomasimme ilmoituksen Nuuksion Solvikissa myytävästä talosta ja lähdimme sitä katsomaan entuudestaan tutun kiinteistövälittäjän kanssa.

Astumme taloon sisään ja toteamme molemmat (sitä ääneen sanomatta), “tää on kuin kotiinsa tulisi”.

Kävimme Nuuksion kohteessa toisen ja vielä kolmannen kerran. Edellä mainittu tunne vahvistui jokaisella visiitillä.

Teimme talosta tarjouksen ja pienen pallottelun jälkeen löysimme molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Tänään 13.10.2020 teimme pankissa virallisen kaupan Solvikin mökistä super-mukavien omistajien Leenan ja Ilarin kanssa.

Nostamme nykyisestä kodista kytkintä marras-joulukuun vaihteessa 2020.

Nyt juoksulenkille.