Marskista se alkoi

/in /by

Kiinnostukseni historiaan (ja seikkailuihin..) heräsi lukion aikana. Tein tuolloin tutkielman Mannerheimista.

Se olikin ensimmäinen kestävyyssuoritukseni. Kahlasin tutkielmaani varten Stig Jägerskiöldin toimittaman kahdeksanosaisen Marskin elämänkerran ja siitä lähtien historiankirjat ovat kuluneet käsissäni.

Ylivoimaisesti upein kirjasarjani liittyy tutkimusmatkailija Livingstoneen. Ostin hänen reissuistaan kertovia yli 100-vuotta vanhoja kirjoja lontoolaisesta antikvariaatista.

Se, että Livingstonen kirjat päätyivät haltuuni oli aika jännä juttu, sillä olin juuri valmistautumassa Kalaharin autiomaan halkijuoksuun. Ja niillä seuduillahan Livingstone juuri vaikutti…

No nyt kun pääsimme tutkimusmatkailijoihin, niin on pakko ottaa esille suomalaiset seikkailijat, joista suurin osa on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa Turussa syntynyt tutkimusmatkailija Herman Spöring nuorempi (n.1733-1771), joka osallistui löytöretkeilijä James Cookin ensimmäiseen purjehdukseen Endeavour-laivalla maailman ympäri. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/02/suomalainen-sporing-paasee-james-cookin-matkaan

Oheisen Ylen saitin kautta voi kuunnella ja lukea upeita tarinoita vaikkapa kielitieteilijä Donnerin huikeista Siperian seikkailuista. Näiden tarinoiden parissa aion viettää vielä useita talvi-iltoja.

Hyvää viikonloppua!

Joulukalenteri jatkuu….

/in /by

Olen kirjoitellut muutamana edellisenä päivänä joulukuisia muisteloita menneiltä vuosilta.

Tänään ilmestyy sarjan kolmas ja viimeinen osa.

Koska kukaan ei ollut juossut Grönlannin jäätikön halki, niin päätin tehdä sen itse.

Kysyin hankkeeseen mukaan hyvää seikkailukaveriani Greg Maudia. Hän oli heti juonessa mukana.

Koska Greg asui tuolloin Lontoossa (nykyään Goldenissa/Colorado/USA), niin päätimme toteuttaa muutaman yhteisen lumileirin Suomen Lapissa.

Ensimmäinen niistä oli joulukuussa 2012. Paikaksi valikoitui Pyhätunturi.

Soitin Ville Aholle. Heidän perheyrityksensä vastaa Pyhästä, Rukasta ja vähän muustakin.

Kyselin Villeltä, josko voisimme tulla Pyhälle treenaamaan ja jos saisimme majoituksesta vähän rabattia.

Ville oli heti messissä. Tänne vaan, Pyhä piffaa. Ja perheet mukaan kans.

Tuo oli tarjous, jota ei kauaa emmitty. Greg ja hänen vaimonsa Sarah sekä skidit Spencer ja Neve lensivät Helsinkiin ja siitä Rovaniemelle. Nappasimme heidät sieltä Kirsin kanssa kyytiin ja ajoimme Pyhälle. Pakkasmittari näytti tuloiltana -30C. siis aivan loistava sää Grönlannin jäätikkötreenejä ajatellen!

Siellä me treenasimme Gregin kanssa viikon verran. Juoksimme lumikengillä ja ilman, testasimme varusteita ja teimme yksikohtaisia suunnitelmia tulevaa seikkailua ajatellen.

Se oli hieno avaus Grönlannin projektille.

Toteutimme pari kuukautta myöhemmin vielä toisen treenileirin samaisessa paikassa, jossa mukana oli myös tanskalainen apumies Jens-Erik.

JE sai sitten (huhtikuussa) jäätiköllä häkämyrkytyksen ja homma kariutui siihen.

Se näistä joulukuun muisteloista.

Nyt on tavoitteena toteuttaa uusia ja hienoja seikkailuita eikä märehtiä näitä wanhoja. Katse on nyt tiiviisti joulukussa 2021….

Arabian Desert 2014

/in /by

Eilen muistelin joulukuuta 2008 ja tänään joulukalenteri vierailee vuodessa 2014.

Oheinen kuva on otettu Saudi-Arabiassa kuusi (6) vuotta sitten. Joulukuisena juoksukaverina on Suomen (ex-)Saudi-suurlähettiläs Pekka Voutilainen, jonka kanssa lenkkeilen nykyään Espoon keskuspuisossa.

Yhtä jalkaa…Pekka oikealla, JV vasemmalla.

Muistan hyvin kun tuo kuva otetiin. Oli aivan hiton kuuma sää; ihan kuin joku olisi pitänyt naaman edessä hiusfööniä ja täydellä teholla.

Kun sylkäisin maahan, niin aavikon hiekka vaan sihahti.

Tuon ja muiden Saudi-reissujen tavoitteena oli saada viranomaisilta lupa juosta aavikon halki. Kerran se myönnettiin ja saman tien poistettiin. Syytä moiseen en tiedä. Lupalappu löytyy Nuuksion asunnon seinältä..ei sitä ihan joka jätkällä ole!

Nyt lupien kanssa ei (koputan puuta) ole ongelmia, sillä maahan pääsee turistiviisumin kanssa.

Mikäli ongelmia ilmenisi, niin minulla on toinen reittivaihtoehto ylittää aavikko, nimittäin Omanista Arabiemiraatteihin.

Sain päähäni juosta tuon maailman suurimman yhtenäisen aavikon halki ihan Saharan halkijuoksun viime metreillä. Parhaat ideat syntyvät juostessa…

Kyselin tuolloisilta tiimikavereiltani, olisiko heillä kiinnostusta lähteä myös seuraavalle aavikkoseikkailulle mukaan.

Ei ollut, paitsi Kotiahon Penalla.

Aavikkoelämä voi tuntua vähän rankkalta. Hiekka pöllyää jatkuvasti ja sitä on kaikkialla, siis ihan kaikkialla. Yleensä päivällä on kuuma, yöllä on taas kylmä. Ruoka on yksipuolista eikä suihkuunkaan pääse.

Mutta..ne maisemat ja se yksikertainen nomadi-elämä. Ei sen parempaa olekaan!

Ja kun on paljon ulkona, niin kaikki ruoka maistuu hyvältä. Ja jos on kylmä, niin pistetään kudetta enemmän niskaan. Jos on kuuma, niin sit pistetään vähemmän…