Vitamiinicocktail

/in /by

Vuosi sitten…tai onhan siitä jo puolitoista vuotta aikaa, könysimme Grönlannin jäätiköllä ja vaikka ruoka oli hyvää ja sitä oli useinmiten riittävästi, niin tiimin vitamiinitasoista oli pidettävä huolta.

Eihän siellä mitään keripukin riskiä ollut, mutta fyysinen rasitus oli sitä luokkaa, että mm.vilustumisen riski oli jatkuvasti läsnä.

No, olimme siihenkin valmistautuneet.

Meillä oli matkapakaaseissa kaksi pientä pussukkaa. Toisessa oli vitamiinit ja toisessa oli Halvan vanhoja autoja eli mun ja Siltalan Antin lempikarkkeja.

Illalla, kun teltta oli pystytetty ja retkikeittimet tohottivat telttaan lämpöä, puimme kuivat vaatteet päälle ja otimme päivän vitamiinit. Vitamiinicocktail sisälsi D-vitamiinia sekä sinkki-c -vitamiinipiltsun.

Ja sen vanhan auton söimme maittavan iltapalan painikkeeksi.

Tässä samassa yhteydessä on ilo kertoa, että yhteistyö Medifon Oy:n ja APTEEKKI-tuotesarjan kanssa jatkuu myös 2021.

Ja tähän loppuun urheilua. Käyn tänään ensimmäisellä lenkillä sitten marraskuun.

Joulukuun treenit + nimitys

/in /by

Ne on nopeasti lueteltu. Saldo on pyöreä nolla!

Edellinen juoksulenkki on marraskuulta.

Viimeisen kahden viikon ajalla kuitenkin tullut hikoiltua. Vähän eri syistä kuin normaalisti, mutta paita on ollut märkänä.

Yritän päästä alkuviikosta parille pikaiselle juoksulenkille, mutta muutoin viikko menee työpalavereissa ja muuton loppukirissä.

Ensi sunnuntaina alkaa uusi hikiprojekti; puuta kaatuu ja tannerkin varmaan tömisee.

PS. Itsenäisyyspäivänä on tapana muistaa ansioituneita kansalaisia erilaisin ansiomerkein ja nimityksin.

Kun mitään virallista kunniamerkkiä ei tänäkään vuonna minulle myönnetty, niin nimitin itseni saunamajuriksi. Ei mikään reserviläinen vaan aktiivisessa palveluksessa oleva.

Otimme eilen käyttöön uuden Nuuksion kotimme pihasaunan ja siinä klapia kiukaan uuniin heittäessä tuli samalla tämä nimitys. On niitä turhempiakin titteleitä.

Kameli puri miestä…

/in /by

…kirjoitti jompi kumpi iltapäivälehti. Ja vieläpä Norjassa.

Meikäläisen kohtaamiset kameleiden kanssa eivät ole olleet yhtä draamaattisia, mutta olen minä mukavampiakin elämiä kohdannut.

Saharassahan niitä on pilvin pimein.

Kun aloin suunnitelemaan Saharan halkijuoksua, niin olin aikeissa ottaa kameleita tiimiin, mutta onneksi kuuntelin järki-ihmisiä. Heitä on hyvä pitää lähellä, siis näitä tolkun ihmisiä.

Ajatus oli siis se, että autojen sijaan, kamelit kantaisivat retkikunnan rojut Saharan autiomaan halki.

No, eihän siitä olisi tullut mitään.

Ensinnäkin, niiden käynti on melko hidasta, joten olisimme varmaan vieläkin siellä, mikäli minun alkuperäinen idea olisi toteutunut.

Toiseksi, kameleiden kunto on heikentynyt ihan samaan malliin, kuin ihmisten.

Ne eivät olisi jaksaneet tuota 1628 kilsan matkaa. Sain tälle asialle vahvistuksen seikkailija Mark Ewansilta, jonka tapasin Omanissa jokunen vuosi sitten.

Hän on taivaltanut kamelikyydillä Arabian niemimaan hiekkaerämaan halki, siis saman reitin, jonka aion vuoden kuluttua juosta.

Mark sanoi, että heidän kamelinsa joutuivat kuntokuurille ennen retkikunnan alkua ja he joutuivat vaihtamaan osan kameleista reilusti yli 1000 kilsan matkallaan.

Valitsimme kameleiden sijaan Toyotan maastoautot.

Hieman samaan asiaan liittyen; minulle ehdotettiin moottorikelkkoja Grönlannin jäätikön ylitykseen. Kieltäydyin siitä jyrkästi. Käytämme koiria tai sitten ei mennä ollenkaan. Jos masiina menee rikki jäätiköllä, niin se on game over.

Tässä kuvassa olen Saharassa suomalaistem koulutettavien kanssa…
Lawrence of Arabia (kuva on otettu Saharassa)
Muista tankata vettä tarpeeksi??
Nää ei tykännyt kyttyrää, vaikka juoksinkin heidän lenkkipoluillaan

Sain Saharan Youssefilta lempinimen “Lawrence of Arabia” ratsastaeesani erään aavikkoreissun yhteydessä yhdellä hänen kameleistaan.

Taisi Youssef vähän vinoilla, kun antoi tuon lempinimen. Sen verran kulmikasta tuo minun ajaminen oli….

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.