Tänään tuli iso uutinen kevään jäätikköjuoksuun liittyen.
Lähtö jäätikölle siirtyy.
Yhdellä kuukaudella.
Tämä kuukauden siirto oli minun toiveeni, mutta en tietenkään voinut tehdä päätöstä yksin, sillä niin ei tiimissä toimita.
Uusi aika sopi hyvin Patalle, jolla on paljon luentoihin liittyviä sitoumuksia.
Sen lisäksi oli saatava Team Islannin hyväksyminen, sillä jos he olisivat pistäneet hanttiin, niin sitten olisimme pitäytyneet vanhassa suunnitelmassa.
Jäätikköjuoksu alkaa siis 24.5.2025.
Miksi halusin kuukauden siirron? Kerron siitä tulevien viikkojen aikana.
Kerroin muutama päivä sitten, että Vatnajökull- projektissa ovat uusina kumppaneina mukana Camelbak (reput + juomajärjestelmät) sekä brittisukkafirma Bridgedale.
Meikäläisen päätä ja niskaa suojaa monen tuntema espanjalaismerkki BUFF.
Olen käyttänyt BUFF´n tuotteita jo vuodesta 2008 alkaen.
Libya/Sahara (2008) oli ensimmäinen mesta, jossa suojasin Buffilla niskaa ja päätä paahtavalta auringolta.
Muutamaa kuukautta myöhemmin löysin itseni Etelämantereelta ja tuolloin suojauksesta piti huolta vähän stydimmät BUFF´n vermeet.
Millaista yhteistyötä teen edellä mainittujen firmojen kanssa?
Otamme jäätiköltä kuvia/videoklippejä ko. firmoille ja he käyttävät niitä haluamallaan tavalla. Eiköhän ne someen päädy.
Muutama outdoor-merkki on vielä hakusessa tai oikeastaan neuvottelut heidän kanssa on jo aloitettu yhteistyökumppani / maahantuontifirma Vandernetin toimesta. Ilman heidän ponnistelujaan, edellä mainitut yhteistyökumppanuudet olisivat “mission impossible”.
Veikkaan, että nämä muutama avoinna oleva keissi saadaan päätökseen parin viikon sisällä.
Libyan Sahara (2008). Edessä 200 kilsaa BUFF naaman suojana….Tämä iloinen vesseli kuvattiin Camelbakin repun kanssa Kalaharin autiomaassa vuonna 2010….Reppu on muuten edelleen käytössä.
“Etelämantereen tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackletonin kadonnut Endurance-alus löydettiin viikonloppuna Weddellinmeren pohjalta Antarktiksen läheltä.” kertoo mm. Ylen uutinenhttps://yle.fi/uutiset/3-12350290
Laiva mikä laiva saattaa moni ajatella.
No, ei minulle.
Tässä tarina Endurancesta pähkinänkuoressa ties monenneko kerran tällä kanavalla.
“Shacletonin retkikunnan oli määrä vaeltaa ensimmäisinä koko Etelämantereen halki.
Muutamaa vuotta aiemmin norjalainen Roald Amundsen miehistöineen oli päässyt ensimmäisenä etelänavalle, mutta brittiryhmä päätti pistää vielä paremmaksi.
Siis taivaltaa kokoEtelämantereenhalki.
Kuten retkikunnille tapaa käydä, niin tämäkään ei mennyt alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan.
Päin vastoin.
Miehistö joutui jättämään jäiden puristuksiin joutuneen Endurance -laivan, joka lopulta upposi.
Hyisistä olosuhteista pelastautuminen nosti tutkimusmatkan johtajan Sir Ernestin suurten retkikuntajohtajien joukkoon. Vaikka pidänkin miestä korkeassa arvossa niin ilman hänen tekemiään arviointivirheitä miehistö ei olisi joutunut sellaiseen kuseen, kuin se lopulta joutui.
Tarina jatkuu seuraavasti:
“Endurancen murskaannuttua jäiden puristukseen tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackleton ja miehistö pelastautuivat jäätiköltä pelastusveneisiin. He selvisivät jotenkin kylmyydestä ja päätyivät Elefanttisaarelle.
Sieltä Shackleton onnistui purjehtia pienellä laivaveneellä hakemaan apua ja elokuussa 1916 pelastusalus saapui noutamaan Elefanttisaarelta muun miehistön.
Olen lukenut miehistön koettelemuksista kirjoitetun Endurance-kirjan moneen kertaan läpi.
Pelkästään Sir Ernestin ansioksi ei miehistön selviytymistä voi laskea, mutta hän olikin mestari pestaamaan itseään pätevämpiä miehiä retkikuntaansa.
Esimerkkinä käyköön tuo Elefanttisaarelta pelastautuminen, joka ei olisi onnistunut ilman mukana ollutta laivan kippari Frank Worseleyta, joka oli mestari-navigaattori.
Olen yrittänyt noudattaa omilla retkikunnilla Sir Ernestin oppeja. Palkkaa mukaan vain parhaat miehet, joiden osaaminen ylittää omat avut.
